torstaina, maaliskuuta 03, 2011

Creamy Chicken Spaghetti Casserole



on tämän ruokalajin nimi koko komeudessaan, mutta kun sitä lähemmin tarkastelee se on vain yksi muunnos lisää ihan tavallisesta kana+pasta vuoasta, samaa sukua kuin meidän perheen Kanakalle.
Tämä on peräisin Pioneer Woman-blogista. Minä aikoinani kyllästyin kyseisen blogin kaupallisuuteen ja tekohauskuuteen ja päätin kostaa sivuuttamalla koko blogin, mutta tämä - kuten monet muutkin päätökseni - ei ole pitänyt. Olen kuin olenkin välillä käynyt hätäisesti kurkistelemassa mitä siellä on tekeillä. Tämä ohje jäi pääpiirteissään mieleeni, koska pääosassa on Kana, kokonainen, tuore, ei pakastettu ja johdatustako se sitten, että lähikaupassa oli kanatarjous, en ole ennen nähnyt. Hinnaksi tuli vajaat 2 euroa kilo. Se, että minulla oli vapaapäivä, ratkaisi asian. Siitä tuli kanankäsittelypäivä, välillä katselin Holmenkollenin MM-kisoja ja välillä luin Deon Meyeriä, joka on minulle uusi dekkarikirjailija ja

virkistävän erilainen, koska hänen kirjoissaan tapahtumat sijoittuvat Etelä-Afrikkaan, alkukieli on afrikaans. Minä luen niitä englanniksi, suomennoksia ei taida olla.

Mutta Kana on nyt pääosassa:

Kana kattilaan ja sen verran vettä, että se peittyy, annetaan kiehuskella kunnes on kypsää, noin 40-60 minuuttia painosta riippuen. Sitten kana nostetaan jäähtymään, keitinliemi siivilöidään ja kaadetaan takaisin kattilaan, 2-3 dl siitä varataan kastikkeeseen.
400g tuoreita herkkusieniä lohkotaan, paistetaan hetki voissa, lisätään suolaa ja jauhettua
valkopippuria ja sitten kaadetaan pannulle
2 dl kuivaa valkoviiniä ja annetaan liemen hiljalleen kiehua pois

Sitten tehdään valkokastike eli
voita ja vehnäjauhoja haudutetaan hetki ja lisätään vähitellen nesteitä:
2-3 dl kanan keitinlientä
2 dl maitoa
2 dl kuivaa valkoviiniä, maustetaan suolalla ja rouhitaan sekaan runsaasti mustapippuria.
Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä kastikkeeseen tulee vielä runsaasti juustoraastetta, parmesaania sen pitäisi olla, minä murustelin sekaan ison köntin Auraa, koska parmesaaniosastoni oli tyhjä.
Pätkin n. ½ kg spagettia ja kypsensin ne kanaliemessä.
Jossain lukemisen, kisojenkatselun ja kastikkeenteon välissä riisuin jäähtyneen kanan nahastaan ja raatelin lihat luista. Uudisasukasnainen viettää ronskia karjatilaelämää (ehkä teurastaakin itse?!) ja hän repi kanan ihan silpuksi, minä jätin isompiakin paloja. Sitä paitsi lihaa tuli niin paljon, että pakastin lihoja ja lientä yhteen keittoon tarvittavan määrän.

Kanavuoka jatkuu:
Sekoitin lihat, sienet, spagetin ja kastikkeen ja sitten muistin, että pitäisi myös lisätä jonkun kokoinen tölkillinen laadukkaita mustia oliiveja silputtuina. Oliiviosastollani ei ollut mustia eikä laatuakaan, pieni vauvankourallinen vihreitä oliiveja sai ottaa vastuun maun viimeistelemisestä.
Mössöä riitti kahteen uunivuokaan, juustoraastetta (löytyi hippunen pecorino-osastolta) päälle ja uuniin (200 astetta) noin puoleksi tunniksi. Ihan hyvää. Kastiketta olisi saanut olla vielä enemmän, sillä kun jämät lämmitettiin seuraavana päivänä, oli spagetti imenyt kastikkeen ja ruoasta oli mehevyys poissa.
Se, että tämä selostus on rönsyilevä (=sekava) voi johtua siitä, että olin tässä välillä oikein kunnolla sairas ja meni ote rutiineista, kuin myös siitä, että tein kaiken ulkomuistista, koska minähän käyn niillä sivuilla kuin kissa kuumassa uunissa. Periaatekysymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti