lauantaina, helmikuuta 18, 2012

Valokuvaamisen vaikeus

johtuu varmaan sen helppoudesta. Ilman digitaalikameraa en edes kuvaisi. Nyt on sellainen harhaluulo, että kuvaaminen on helppoa ja kuvaa voi korjailla kaikkien ominaisuuksiensa osalta, joten siitä on mahdollista tehdä täydellisen onnistunut. Hah. Minä en osaa mitään näistä vaiheista ja sen ovat kuvat näköisiäkin. Jotta todella tajuaisin oman kehnouteni, törmäsin liekö sitten kohtalon ohjaamana täydellisen kauniiseen ja tyylikkääseen blogiin, joka aivan syystäkin on Norjan suosituin. www.passion4baking.com on masentavan kaunis, kaikki esineet, välineet ja tarvikkeet on huolella valittu ja väriskaala on pastelli, lempiväri hento roosa. Kakunkoristeetkin ovat tyylikkäitä ja värit soinnutettu.

Minä päätin itseäni nöyryyttääkseni tehdä ohjeen vaihekuvilla. Ensimmäisen, jossa ainekset ovat kerättyinä valmiiksi, unohdin ottaa enkä sitten kasannut näkösälle uusia. Valmistumassa on leivonnainen, jonka olen nimennyt (mielestäni syystä) herkkurinkiläksi. Resepti on peräisin piikomisreissulta Englantiin joskus vedenpaisumuksen ja kivikauden välissä. Ainakin siitä nyt tuntuu olevan ikuisuus.

Rinkilään tarvitaan

125 g voita

1½ dl sokeria ja ne vatkataan vaahdoksi

Lisätään

2 rkl appelsiini- tai aprikoosimarmeladia

2 munaa ja vatkataan lisää

Kuivina aineina

6 dl vehnäjauhoja ja niihin sekoitetaan

3 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 dl rusinoita

1 dl rouhittuja manteleita

1½ dl maitoa lisätään vuorotellen kuivien aineiden kanssa.

Tämäkin näyttää sementtimyllyltä tai savelta.

Taikinasta nostellaan ronskinkokoisia kokkareita ympyrän muotoon pellille

Paistetaan 15-18 min. /225◦

Kuorrutetaan tomusokerikuorrutuksella (vanha nimi, tiedetään, uusi on joku pikeeri tai lakeeri. Tai joku). Sen päälle voi ripotella mielensä mukaan joko koristeeksi tai makua antamaan mitä nyt sattuu löytymään. Minä löysin wienernougatrouhetta, ei se ulkonäköä kaunista, mutta maku sopii oikein hyvin.

Eli kuvien kanssa ei mennyt niin kuin Strömsössä. Minulla ei myöskään ole sisustuksellisesti kauniita ja persoonallisia esineitä, vaan kaikki näyttää kuvissa vielä epämääräisemmältä kuin luonnossa ja kuvista löytyy aina ylimääräistä rajattavaa, jos ei muuta niin tahroja, reikiä, naarmuja, joita en ole koskaan huomannutkaan.

Sitä pitää nyt sitten pohtia, mitä tässä kannattaisi tehdä. Mutta nyt juon kahvia ja haukkaan kakkua.

9 kommenttia:

  1. Voi Lisse ku sulla o hauska tyyli kirjottaa, iha äänee pittää hihitellä!!! Ja mikä sen mukavampaa ku nauramine, siitä tullee jotenki nii hyvä olo. Ja vaikka ois kuinka tylsän näköne ihimine, ni ku se nauraa ni se näyttää kauniille, oikiasti!!

    Njaa, et kyllä liiotellu tuon norjalaisen blogin kansa, kuvat oli kyllä kauniita, ah niiiiii kauniita, tuoho määki pyrin, siihe vaa o matkaa :/ Mutta tavotteita o aina hyvä olla :D

    Äläkä kuule vähättele, herkullisen näkösen rinkilän oot teheny, paistoaika oli kyllä aika summittaine... :D :D

    Joko o putkahtanu?!?

    VastaaPoista
  2. Olihan se paistoaika melko summittainen, mutta oli siinä kuitenkin yläraja!
    Otti ja putkahti.Nyt iso,mutta niin pieni tyttö katselee maailmaa, joka varmaan "hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa".

    VastaaPoista
  3. Ooooh, paljon onnia pikkuperheelle ja tietenki isovanahemmille!!!!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, kiitos, onnesta ollaan soikeina ja myös helpottuneita, kun pitkä projekti on saatu onnellisesti päätökseen.Pasi Kaunistoa (?) siteeraten "sanat eivät riitä kertomaan". Pian on teidän vuoronne !

    VastaaPoista
  5. Olipas se norjalainen blogi kaunis. Kaikki niin vimpanpäälle harkittua.
    Toisaalta eilen löysin blogin, jossa oli sotkuinen huone ja kuvankäsittely kokonaan jätetty tekemättä. Se oli oikein piristävää.

    VastaaPoista
  6. Eikös vaan olekin lähes imelän täydelliset kuvat soinnutettuja kakunkoristeita myöten. Reseptejä olen sieltä myös lueskellut ja taitavat olla täydellisesti toimivia nekin.Mutta se blogi onkin osa tekijänsä liikeyritystä, siis ammattilainen.
    Annukka, kuvauksesta päätellen sinä siis löysit MINUT eilen!Täällä ei photoshopata kun ei osata ja sotkukin on aito, ei lavastusta. Ei se varmaan aina piristä lukijaa eli nyt pitäisi vanhan koiran oppia uusia temppuja.

    VastaaPoista
  7. Kuvaaminen on ihan hurjan vaikeata. Ilman kuvankäsittelyä (lähinnä rajaamista) jäisi osa postauksista kokonaan tekemättä.
    "aito" kuva piristää välillä, koska se saa lukijan tai siis ainakin minut tuntemaan hengenheimolaisuutta, sillä harva elää kuvien haavemaailmassa ihan oikeasti. Kuitenkin niitä päiväunia on mukava katsella ja haaveilla kaikesta kauniista.

    VastaaPoista
  8. Hauska päivitys :o) Itse nimittäin juuri tänään otin blogiini vaihekuvia tekemästäni kakusta, kunnes huomasin kuorruttamisen jälkeen, että aika monta vaihetta jäi kuvaamatta... No olen kyllä noita vaihekuvia tottunut jo muutamia ottamaan, mutta ei se aina kaikkein helpointa ole. Juuri nuo rajaamiset jo kuvattaessa yms.

    VastaaPoista
  9. Minä olen todellakin tullut siihen vaiheeseen, että katson ottamiani kuvia kriittisesti ja olen tyytymätön ja suorastaan nolottaa. Kirjoittaminen on mukavaa, mutta täysin kuvaton blogi olisi kuitenkin tylsä ja yksitoikkoinen ja sanotaanhan sitä, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.Siis mitä minun epämääräiset epäonnistuneet kuvani mahtavat kertoa!!?

    VastaaPoista