lauantaina, huhtikuuta 14, 2012

Cakepops

ja cookiepops ovat minulle uusia tuttavuuksia, ovat toki saattaneet olla olemassa aikojen alusta. Minä olen blogeja seuraamalla päivittänyt tietoni siitä, mikä on in ja mikä out ruoka- ja leivontamaailmassa. En välttämättä itse tee mitään vain siksi, että se on ajan suuntaus. Olen aina tiennyt olevani sukua marlboro-miehelle eli olen oman tieni kulkija. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että popsit olivat juuri sitä mitä tarvittiin kun Mummin Nuppu sai nimen ja oli lupa mässäillä vaaleanpunaisella. Kaiken lisäksi ohjeen mukaan helppoja valmistaa. Hah ja pyh. Vähänpä aavistin mihin miinaan astuin. Sen, joka haluaa tietää miten näitä ei pidä tehdä, sopii jatkaa lukemista.

Nämä ovat cakepopseja, koska ne tehdään kakunmuruista. Meillä syödään kaikki viimeiseen muruun, joten ensin leivoin kakun ( munia, sokeria, vehnäjauhoja + leivinjauhetta, voisulaa) ja kun se oli jäähtynyt murustelin sen. Ei ongelmia. Jotta popseja voisi pyöritellä, tarvitaan jotain sitomaan muruset massaksi ja se jokin oli lemon curd. Sitruunatahna on osoittautunut niin monikäyttöiseksi ja tuikitarpeelliseksi, että ihmettelen miten elin yli puolivuosisataa tietämättä siitä mitään! Sen verran curdia lisätään, että massasta saa pyöriteltyä palloja. Pyörittelemiseen on kaikenlaisia välineitäkin - pallorautoja - mutta käy se käsinkin ja käsi oppii tekemään tasakokoisia palloja. Maultaan raikkaita, ei liian makeita. Ei ongelmia. Pallot kastetaan sulatettuun suklaaseen ja koristellaan erilaisilla koristerakeilla. Tuo on lyhyt versio. Toteutus vei puolipäivää ja hermot.
Pallojen kastamiseen tarvitaan kättä pitempää (vai tarvitaanko kun kokemuksesta viisastuneena ajattelen?). Jos palloon työntää haarukan, sen kanssa olisi teoriassa helppo hoitaa suklaasukellus, mutta käytännössä pallo halkeaa. Otin seuraavaksi hammastikun, mutta se on liian heiveröinen, palloa ei saa käänneltyä suklaassa tai se peräti molskahtaa tikusta suklaakulhoon. Pysyäkseni turhamaisuuttani pastelliväreissä käytin valkosuklaata ja se on sulatettuna paljon tönkimpää kuin tavallinen suklaa. Pallot pitää nostaa valumaan, mutta minne . Tarvittaisiin jonkinlainen harvahko ritilä reunallisen pellin tai tarjottimen päälle, jotta valumat saavat valua, ja pallotehtaan tuotantolinja toimia tehokkaasti. Hammastikkujen asemesta olisi tarvittu tikkaritikkuja, pallo kestää sen työntämisen hajoamatta ja tikun voi sementoida suklaalla ja tehdä upotuksen, kun tikku on kuivunut kiinni. Mutta ei minun asuinympäristössäni mitään tikkuja myydä. Sain sitten sellaisen aivotoiminnan sykäyksen, että laitoin pallot kovettumaan pakastimeen ennen kuorrutusta, jotta suklaa jähmettyisi nopeammin eikä ritilän puuttuminen sabotoisi koko urakkaa. Suklaa todella jähmettyi vauhdilla, joten strösselit oli saatava pintaan vielä vauhdikkaammin. Jouduin pudottamaan pallon strösselikuppiin, jotta sain sille siistin pohjan, jolla seisoa ja äkkiä ripottelin lisää sivuille ja päälle. Meno oli kuin Chaplinilla liukuhihnalla mykkäfilmissä. Strösseleiden menekki oli huikea. Hankkimani neljän vaaleanpunaisen lajin purkki tyhjeni hetkessä ja jouduin jatkamaan täysin hempeään tunnelmaan sopimattomilla rotanmyrkynturkooseilla ja kakanruskeilla, joita löytyi vanhoista varastoista. Pallot painoivat kuin sementtimöhkäleet, joilla mafiamiehet upottavat poliisille vasikoineet ja syödessä strösselipaljous tuntui suussa sepeliltä ja soralta. Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, hankin tikut vaikka kirveensilmästä ja teen myös pienempiä palloja, jotka kuorrutan tummalla suklaalla ja koristelen ranskanpastillimurskeella, siinä on sopivasti makuakin. Eleganttiakin, vai mitä?

4 kommenttia:

  1. No sehä kuulostaa sille, ettei oo menny iha niinku Strömssösä :D Määkää en oo nuita vielä kokkeillu, monesa blogisa kyllä ihastellu, mulla pyörii tällä hetkellä ne macaronsit mielesä, niitä tekis mieli kokkeilla ku uskaltas...

    Eikö sulla ollu varrastikkuja, niitähä saa iha ruokakaupastaki, ne o käteviä kokkeilla kakun kypsyyttäki paistaisa... ja oisko uunista löytyny sopiva ritilä... noh, kai niitä nuitaki hetkiä tarvitaa, ni sitte ku joku leipomus onnistuu, ni siitä ossaa nauttia asiaankuuluvasti!!

    Mukavaa lauantaita Lisse!

    VastaaPoista
  2. Uunin ritilä oli liian harva ja tikuista olisi pitänyt tehdä asiaa kaupunkiin , rautakauppa tai askarteluliike olisi varmaan antanut jonkun ratkaisun. Monestihan sitä tehdään tikusta asiaa, mutta nyt oli aikapula.Nyt sen keksin, että olisin voinut ostaa tikkareita ja irrottaa niistä tikut.Mutta shit happens,kuten niin kauniisti sanotaan.

    VastaaPoista
  3. No voi rähmän käpälät... ekalla kertaa kun tein keksiversioita, aattelin samalla tapaa...siis etten kenties koskaan näitä tee uudemman kerran, vaan tehnyt olen ja monetikkin. Tosin olen tehnyt vaan keksiversioita ( useinmiten dominoista) ja laittanut maustetua tuorejuustoa sitomaan...esim appelsiinin makuista. Nuo keksiversiot kyllä pysyvät ihan hyvin hammastikun päässä (eikä tartte edes kastaa tikun päätä suklaaseen) missä sitteen olen upottanut ne kahvikupissa olevaan suklaaseen. Onkohan nuo kakkutaikinasta tehdyt paljonkin hauraampia/pehmeämpiä. Nopeammin kyllä sai isomman määrän tehtyä kun sula suklaa on lautasella, siihen useampia popseja kerralla ja lusikoilla nostelee suklaata päälle ja heti (apukädet) rupeamavt nostelemaaan niitä kahdella haarukalla valumaan. Itsellä on onneksi pari isoa leivinritilää, jolle ne on helppo laittaa valumaan. Tikuissa kasteltuihin ei kylläkään jää niin epäsiistiä reunaa olleskaan... Jospa aika kultaisi muistosi näidenkin teossa ja jonkin ajan kuluttua taasen rupeat näitä tekemään...sillä ihaniahan nämä ovat.

    VastaaPoista
  4. Ekaa kertaa eksyin blogiisi, ja heti piti alkaa kommentoimaan :D Minä laitoin ekan (ja toistaiseksi ainoan ;) ) kerran cake popseja tehdessäni popsit ensin kylmään, aivan kuten sinäkin olit tehnyt, mutta tikkuina minulla oli juuri noita varrastikkuja, joista Annekin tuossa mainitsi. Ja valkosuklaan sulatin kahvikupissa ja siellä dippasin pallot, pari kerrallaan ja tökin ne suola- ja sokeripurkkeihin pystyyn. Saman tarkoituksen ajaa peltipurkitskin, jotka on täytetty jollain johon voi tikun työntää pystyyn. Miulla on Pentikin noin litran keramiikkapurkeissa nuo suola ja sokeri ja olivat erinomaisia valutustelineitä :) Ja jos suolan tai sokerin oukkoon valui suklaata, oli se sokeroitunut/suolautunut suklaapisara helppo nostaa pois joukosta. Jähmettyneet popsit sitten siirsin minimuffinivuokiin, en olisi uskaltanut tikkujen kanssa antaa noille pikkupilteille popseja syötäväksi. Täällä http://puustipirtti.blogspot.com/2012/04/piti-tulla-kakku-tuli-cake-popseja.html miun popsit, jos haluat vilkaista :)

    VastaaPoista