keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013

Historia opettaa







Ruotsin televisio tuotti ja esitti viime syksynä 6-osaisen sarjan Historieätarna, joka oli erittäin suosittu ja johon katsojat vaativat nyt jatkoa. Minäkin pidin kovasti tästä ohjelmasta, jonka lajiksi on määritelty infotainment eli yhdistelmä informaatiota ja viihdettä. Jokaisessa jaksossa käsitellään jotakin Ruotsin historian aikakautta ruoan välityksellä. Ohjelman juontajat pukeutuvat aikakaudelle tyypillisiin vaatteisiin, asuvat ajalta peräisin olevassa asunnossa ja ennen kaikkea syövät vain ja yksinomaan kyseiselle ajalle tyypillistä ruokaa, jonka joku tunnettu keittiömestari valmistaa perehdyttyään huolellisesti vanhoihin dokumentteihin, ruokalistoihin, keittokirjoihin (Ruotsin ensimmäinen on vuodelta 1755). Näin eletään kussakin jaksossa viiden vuorokauden ajan. Vanhin ajanjakso on 1600-luku, nuorin 1970-luku. 
Sarja elävöitti minunkin historiantietojani, jotka ovat suureksi osaksi unohtunutta kirjaviisautta. Syöminen on aina elämänläheistä ja kertoo kuitenkin paljon yhteiskunnasta, elintasosta ja kulttuurista. Samoin vaatetus heijastelee hyvinkin aikaansa ja tietysti sitä mistä säädystä on kysymys. En ole tullut pohtineeksi alushousujen historiaa, mutta nyt selvisi sekin, ettei se ole pitkä, ilmankin pärjättiin. 1800-luvun alussakin miesten paita oli niin laaja ja löysä, että sen sai käärittyä jalkojen väliin jonkinlaisiksi alushousuiksi. Naisilla – aatelisilla – oli tiukka kureliivi jo 1600-luvulla ulkonäkösyistä, mutta laaja hame ja monet alushameet lämmittivät niin, ettei housuja älytty kaivata.
Ruoka tuntuu ajan kuluessa  koko ajan parantuneen, se on tuoreempaa, monipuolisempaa ja ennen kaikkea sitä on riittävästi. Eläimenruhosta käytettiin ennen aivan kaikki, menneinä vuosisatoina oli tarjolla niin mullin turpaa, kieltä, keuhkoa  kuin friteerattua kukonhelttaa ja ruokajuomana aina vaan olut, usein lämmitettynä. Ehkä se oli ravitsevaakin, mutta juontajien mielestä jatkuva kaljoittelu ja snapsien juominen viiden vuorokauden ajan piti heidät humalassa kellon ympäri ja se kävi voimille.

1970-lukua käsittelevä ohjelma innosti minua muistelemaan, sillä minähän olen elänyt sen, mutta unohtanut kuinka naurettavaa aikaa se oli: alaspäin levenevät kellohousut, korokekengät, hollannikkaat, pitkät hiukset kaikilla, jättiläismäiset silmälasit, paljon velouria, batiikkivärjättyä, kaftaaneja, otsanauhoja, paimentolaisturkkeja, kukkahuiveja ja kaikki tämä räikeissä väreissä, paljon oranssia ja ruohonvihreää ja tietysti kakanruskeasta velourista pehmovaatteita. Ja näissä vermeissä me sitten vedimme säilykkeitä, suurta herkkua. Säilykeananasta, säilykekatkarapuja, säilykelohta eli venäläistä socraa, säilykeparsaa, pulverimuusia, pulverisuklaavanukasta, pussikeittoja. Pitkäjyväinen riisi oli ilmestynyt puuroriisin rinnalle ja siitä tehtiin eksoottista jauheliharisottoa, eksotiikka tuli herne-maissi-paprikasta. Mausteeksi suolan ja pippurin lisäksi ripaus valkosipulijauhetta, tuoretta ei vielä helpolla löytänyt.Ja kaikki tupakoivat kaiken aikaa kaikkialla, kesken ateriankin, sillä se oli edistyksellisen ajan tapa ja siinä siniharmaassa savuhuurussa kasvoivat lapsetkin kasvattamatta, sillä rajojen asettaminen oli taantumuksellista.
Ja niin me koimme elävämme Uuden Uljaan Ajan Eturintamassa matkalla Lopullisen Täyttymyksen Aikaan, jolloin ihminen saisi kaiken tarvitsemansa  säilykkeenä ja pulverina. 






















2 kommenttia:

  1. Hienoa Lisse, nää aukasit sanasen arkkus. Sulla o nii ihana tyyli kirjottaa, että sama mistä asiasta kirjotat, ni ahamin tekstiä!

    Saapa nähä, millo me saahaa tuo formaatti Suomee, mahtasin kyllä kattua!! En kyllä ossaa aatella, mille tuntus olla päivät pitkät iliman alushousuja, ajatuski tuntuu iha ouvolle :D Ne 70-luvun värit o mulle kauhistus, mää ku tykkään valakosesta ja mustasta, ni ne vauvan paskan ruskian eri sävyt saa mun niskavillat pystyyn. Nykyää sitä kututaa vissii retroksi :D

    Sen pussimuusin muistan kansa, siitä meinasi oksennus tulla ja aina ku tehtii ite pottuista muusia, ni mulle piti ottaa potut erillee enne survomista, nii kauhia kokemus se pussimuusi oli... kerrattain sitte maistoin ite tehtyä muusia ja se vei siltä seisomalta mun syämen. Tätä nykyä ku mut herättäs vaikka keskelle yötä muusia syömää, ni varppii nousisin ;D

    Ja määpä muistan vielä ku ensimmäiset jugurtit tuli kauppaan, semmosesa neliskanttisesa purkisa ja maut tais olla ananas ja mustikka. Ja vielä tämä päivänäki mää tykkään ananasjugurtista yli kaike!

    Ihkua Lisse ku noot taas linijoilla, vaikkei tekstejä tuliskaa harva se päivä, mutta nämä vanahan muistelot saa mun olon niiiiii nostalgiseksi... meillä lapset nauro kippurasa ku kerroin, että mää pikkusena rrrrakastin kassakonneita ja niitä ei sillo ollu muovisia leluja, tyhyjä suklaakonvehtirasian sisälmys nurin päin päästi painaisa ihanan rutinan, josta tuli kassakone mielee ja voi sitä onnia, ku sain aikanaa sen ensimmäisen muovisen kassakonneen, josa oli semmone pikkune kuittirullaki sisällä... hauskoja muistoja!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän taukoni jälkeen on taas mukava saada sinun palautettasi,joka on niin ehtaa ja hersyvässä asussa, siitäkin minä saan uusia aiheita. Vanhalta ei kyllä tule kuin retroa,
      mutta hyvä että edes jotakin.

      Poista