torstaina, toukokuuta 16, 2013

Kuusi kertaa viisi

Minä olen jo pitkään möyröttänyt omissa oloissani kun mikään ei huvita. Siihen, ettei huvita on syynsä, mutta ei tilanne parane hiukkaakaan möyröttämisellä. Tänään minut ravisteli ajattelemaan asioita vähän toisin, kun menin pitkästä aikaa vilkaisemaan muutamaa blogia. Ja siellä se oli, Huumorinkukan ehdotus, että vastaisin sellaiseen leikkimieliseen kyselyyn. Luin hänen vastauksiansa ja omat alkoivat surrata pääkopassa. Miksikäs ei. Itse asiassa ihan mielenkiintoista miettiä elämää tästä näkökulmasta, varsinkin kun se viime viikkojen näkökulma ei ole saanut aikaan muuta kuin ahdistusta.Kiitos Huumorinkukka, paras kukka!

Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin
-silmälasit. Kotona olen mieluummin ilman, mutta kotioven ulkopuolella ja televisionkatselussa pakko olla lasit, joten kyllä tarve ilmenee joka päivä.
-kahvia ensitöiksi herättyä ja mielellään kerran pari päivän mittaan, tummapaahtoista sen olla pitää.
- lukemista
- lukemista
- ja lukemista, aina on useampi kirja menossa ja lista pitkä niistä, joita on metsästettävä kissojen ja koirien kanssa.
- ja pian on sudokujen ratkaiseminen nousemassa päivittäiseksi tarpeeksi.
Viisi elokuvaa, joita suosittelen
- Nuori kapinallinen vuodelta 1955 ihan vain siksi, että James Dean teki niin lähtemättömän vaikutuksen, söpö kuin mikä, vaikka oli elokuvan nähdessäni kuollut ja kuopattu vuosia sitten. Mutta niin söpö.
- Ang Leen ohjaama Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, kaunis ja huima fantasia
- Rita Hayworth - avain pakoon, jännittävä, vauhdikas, mutta ennen kaikkea arvot kohdallaan, syyttömänä tuomittu sai oikeutta ja paha tietysti palkkansa, vahva tarina ystävyydestä
- Piiat , kertomus rohkeudesta nousta sortajia vastaan, naisten vapautumisesta vanhoista asenteista ja tavoista.
- Julie & Julia , kokkausta koko elokuva, Meryl Streepistä on urallaan ollut moneksi. Tässä elokuvassa hän on ihanan hersyvä, isokokoinen (?) ja rumaääninen diplomaatinpuoliso, joka haluaa oppia ranskalaisen keittiön salat ja onnistuu siinä suorastaan legendaarisesti.
Ja keille minä näitä suosittelen? Ollaanpas realisteja, näistä voisi pitää joku toinen eläkeläisnainen.
Viisi materialistista lahjatoivetta
Realistina ajattelen, että lahja voisi olla sukulaisten yhdessä antama, ei mitään huiketa summia.
- minulle saa mielihyvin antaa iPadin.Surfailua ja nettisudokuja sängyssä!
- KitchenAidin tehosekotin
- Birger Kaipiaisen Paratiisi-astiaston keittokulho, peräisin vuodelta 1969, mutta ei vaan vanhene.
- jäätelökone, sellainen fiksu, jossa on sisäänrakennettu kompressori (mikä se sitten onkin?!) niin ettei tarvitse jäädyttää mitään kulhoja pakastimessa ja silti jäätelö valmistuu puolessa tunnissa.
- muutaman kilon kimpale parmesaania, että saa kerrankin surutta lisätä parmesaanilastuja tuotoksiinsa.
Viisi paikkaa, joissa kävisin
 -Amsterdam, nyt kun Rijksmuseumin restaurointi on vihdoinkin päättynyt ja lopputulos kaikkien arvioiden mukaan loistava. Kelpaisi siellä Rembrandtin ja Vermeerin töitä ällistellä.

- Santiago de Compostela pohjois-Espanjassa, se on Baskimaasta alkavan pyhiinvaellusreitin päätepiste ja oikeastaan olisi mahtavaa tehdä se koko vaellus. Vaan ei ehkä mahdollista, mutta ainakin osia .
- Suvannon kylä Pelkosenniemellä, ainoa joka säästyi Lapissa tuholta ja on kaunis, perinteinen kylä, palkittu kulttuurinähtävyys.
 - San Francisco. Poika kävi siellä työn merkeissä ja äiti tietysti piti yhteyttä skypen avulla ja siinä kuuli kaikenlaista mielenkiintoista kaupungista ja tuli tutkittua kartat ja nähtävyydet ja historiat netiltä, niin että sekin työ on ikään kuin valmiiksi tehty matkaa varten
- Kiinan muuri, Pekingin lähettyvillä. Se on kuulema myytti, että astronautit näkivät Kiinan muurin kuusta, mutta minä haluaisinkin nähdä kuun sieltä muurilta, pitäisi olla mahdollista.
Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua
- ensimmäisenä tulee mieleen paksu, se tulee mieleen jo aamulla heti herätessä, joten kyllä se tähän kuuluu.
- pehmeä, tämä seuraa tietysti automaattisesti tuosta ensimmäisestä, mutta kyllä se koskee kropan lisäksi myös luonnetta, sellainen haikaileva päättämätön myötäilijä.
- epäsosiaalinen, tarvitsen paljon omaa aikaa eikä minusta ole small talkiin, outojen kanssa en halua puhua yhtään mitään, sosiaalinen media - facebook, twitter, instagram ja mitä niitä on, on minulle kauhistus.
- pessimistinen, valmiiksi ojan pohjalla niin enpähän putoa korkealta enkä pety .
- velvollisuudentuntoinen, se mikä on tehtävä on tehtävä, vaikka henki menisi, lupaus on pidettävä, vaikka henki menisi
Viisi elämänohjetta
- elä hetkessä, kuuluisa carpe diem, älä märehdi menneitä, sieltä ei voi mitään muuttaa, älä kuormita tulevaisuutta, siitä emme mitään tiedä. Tämän opin minä olen elämästä saanut ja omakohtaisesti kokenut ja niin yritän elää nytkin. Asioita ei voi murehtia valmiiksi etukäteen, silta ylitetään vasta sitten kun se tulee vastaan.Tämä elämänohje on 1, 2 ja 3.
- uskalla olla oma itsesi, ei enempää, ei vähempää.Kulissien pystyssäpitäminen syö kaikki voimat ja ennemmin tai myöhemmin kulissit kaatuvat.
- elämästä ei taida tulla uusintoja, joten on elettävä täysillä, mutta kohtuus on useimmiten paras. Ei pidä polttaa kynttiläänsä molemmista päistä, fanaattisuus kuluttaa.Se koskee mielestäni kaikkia elämänaloja, ihmissuhteita, elämänkatsomusta,työtä, harrastuksia, nautintoja,



2 kommenttia:

  1. Oooh, kiitos Lisse, oli niiii ihana lukia sun vastauksia ja nyt viimein käsitän, että miksi meillä nii synkkaa, vaikkaki näi virtuaaalisti... meillä oli nii palijo samoja asioita... eikö oo jännä, vaikkei oo ihimistä ikkää nähäny oikiasti, ni näi virtuaalistikki voi tuntia yhteekuuluvaisuuen tunnetta tai miksi sitä nyt nimittäs?!? Ja joskus o tavannu ihimisen, josta aattelee, että mitähä tuolle sanos :D

    Mutta tuo Carpe Diem... sen ku oppisin täsä elämäsä, ni olisin enemmä ku tyytyväine, mua harmittaa ittiäki, että aina, asiasa ku asiasa, murehin etukättee asioita, vaikka tiijän, ettei niillä mittää voi... noh, josko seuraavasa elämäsä oisin viisaampi tuosaki!

    Ja tuo Piiat mun täytyy kyllä kattua heti ku aikaa piisaa telekkarille, aikoin käyä kattoon sen jo ku se tuli elokuvvii, vaa nii vaa jäi :/ Mutta tuo Julie ja Julia ellu oli iha huippu, semmone hyvän mielen elokuva, hihittelin äänee ku sitä kattoin, näyttelijäsuoritukset oli loistavat...

    Mutta jos tykkäsit tuosta Julie & Juliasta, ni varppii tykkäisit Le Chef - Rakkaudesta ruokaan-leffasta, se oli vähä samantyyline ja aiva ihku leffa, suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoinen ilmiö tuo hengenheimolaisuus, olen siihen joskus ennenkin törmännyt. Se ei katso ikää eikä muitakaan taustoja, ei edellytä lähempää tutustumista.Mukava ja lohdullinen ajatus, että maailmassa voi olla paljonkin ihmisiä, joiden kanssa viihtyminen on molemminpuolista kunhan vain elämänpolut kohtaavat, vaikka vain blogissa.
    Ps. Kiitos elokuvavinkistä, Soulsister!

    VastaaPoista