Olen viime aikoina laiminlyönyt blogia, jos sen säännöllinen kirjoittaminen on jonkinlainen velvollisuus. Olen miettimässä mitä elämälleni teen ja mikä minusta tulee. Mitkään kiireet eivät estä kirjoittamasta, aikaa on. Ruokajutut ovat lakanneet kiinnostamasta, sekä niiden lukeminen että kirjoittaminen, vaikka kokkaaminen ja leipominen ovat minusta edelleen mukavaa puuhaa. Lukemiseen käytän myös paljon aikaa, mutta lukemistani kirjoista kirjoittaminen tuntuu samalla tavalla merkityksettömältä kuin omista syömisistä kirjoittaminen. Life-style blogi voisi olla monipuolisempi, mutta minulla ei nimenomaan ole mitään life-styleä. En shoppaile, en sisusta, en seuraa muotia, en syö ulkona enkä matkustele, en saa vaikutteita mistään menevästä tuttavapiiristä ja työelämä on osaltani ohi. Politiikasta, uskonnosta ja sairauksista en ainakaan aio kirjoittaa ikinä. Tässä on nyt harkittavana kirjoitanko yhtään mistään, kun olen näin tylsä.
Jos tämä nyt on grande finale, niin tässä tulee kuitenkin leivontaresepti. Ihan vain siksi, että tästä on tullut meillä kotona suosikki. Se on sairaan terveellinen ja sopii siihen jokakesäiseen harhaan, että nyt liikutaan, syödään kevyesti ja saadaan sellainen olo, että vielä se vuosikausien takainen vyötärönpaikkakin alkaa oireilla ja jonain päivänä ennen kuin syksy pimenee ja sen mukana mieli mustuu, se löytyy! Se vyötärö!
Resepti on poimittu Ruotsin kesä- ja joulumieheltä, Ernst Kirchsteigerilta. Hän on taiteellinen monilahjakkuus, joka ohjelmissaan restauroi, nikkaroi, ompelee, kokkaa ja leipoo - sellainen yhden miehen Strömsö.
Nämä kaurakeksit tai -näkkärit valmistuvat nopeasti ja helposti.
Tarvitaan:
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl sesaminsiemeniä
1 dl kauraryynejä
2 dl vehnäjauhoja
2½-3 dl ruissihtijauhoja
2 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
2 dl vettä
Kaikki ainekset sekoitetaan taikinaksi, josta kaulitaan n. puolensentin levy. Otetaan muotilla/ leikataan taikinapyörällä näkkäreitä. Minä vielä kaulitsin taikinalevyn "kruskavelilla", mikä se sitten suomeksi onkin, tuo nyppyinen kaulin, jolla tehdään kuvioitua pintaa. Paistetaan 15-20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Voi syödä sellaisenaan ja haaveilla kangastuksen lailla väikkyvästä vyötäröstä, voi voidella ja laittaa jotain päällisiä JA TIETYSTI voi voidella viikunamarmeladilla ja sen päälle vankka viipale brietä tai auraa, muutama ihan aluksi ja goodbye ja hasta la vista kaikki vartalohaaveet, mutta suurta mielihyvää, aluksi.
Kaulinperhe on saanut vieraaksi serkkunsa Piirakkapulikan.
maanantaina, heinäkuuta 15, 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)