sunnuntaina, helmikuuta 15, 2009

Toivekirja

Minulla on lukulista kirjoista, joihin pitää päästä käsiksi joskus jossakin jotenkin joka tapauksessa. Nyt sain listalta pois Michael Connellyn The Brass Verdict. En osaa antaa periksi, vaikka hänen kirjansa ovat mielestäni tulleet aneemisiksi. Harry Bosch oli alussa niin sympaattinen tuttavuus, että luen varmasti ihan solidarisuudesta kaikki tulevatkin kirjat, joissa hän on mukana. Hän on sellainen suurkaupungin omia teitään kulkeva Marlboro-mies, jolla on tinkimätön moraali ja tunteet syvälle sismpään haudattuina. Hän tuntee Los Angelesin valovoiman, mutta ennen kaikkea sen pimeän puolen laitapuolen kulkijoineen ja korruptoituine poliisivoimineen eikä häkelly mistään, mitä ihmismieli raadollisimmillaan saa aikaan. Ei, ei Harrya voi hylätä kunhan kirjailija vain antaisi hänelle säällisen lopun, jos sarja jatkuu. The Brass Verdictin päähenkilö on asianajaja Mickey Haller ja Harry on vain taustatekijä, mutta tärkeä sellainen kun käy ilmi, että nämä kaksi miestä ovat velipuolia. Siinä on jo hyvä lähtötilanne heidän yhteistyölleen jatkossa tai mihin kirjailija nyt sitten luovuutensa suuntaakin.
Ihan toisenlaista lukemista ovat Peter Englundin Stridens skönhet och sorg, Bo Carpelanin Barndom ja Arne Nevanlinnan Marie, joiden parissa viettäisin mielelläni talvilomani.
Mutta jospa voisikin tilata luettavaa suoraan kirjailijalta! Aika kiehtova ajatusleikki. Minä pyytäisin kauniisti Helmi Kellokumpua kirjoittamaan vielä uuden novellikokoelman, hänellä varmaan riittää värikkäitä peräpohjalaisia ihmiskohtaloita. Hänen kielensä on riemastuttavan nautinnollista vanhahtavine murresanoineen ja hänen ilmaisunsa aivan ihastuttavan niukkaa ja karun humoristista, mitään ei voi lisätä, ei mitään ottaa pois. Ankaran ja köyhän elämän ihmiset piirtyvät ilmeikkäästi ja uskottavasti. Niin realistista ja samalla herkkää, koomista ja riipaisevaa.


Kuvassa kaksi lempikirjaani, kolmatta en ole omaksi saanut sillä painos on loppu eikä antikvariaateistakaan ole löytynyt. Lintu kuuluu kuvaan, jos sovitaan että se on Helmikana.

keskiviikkona, helmikuuta 11, 2009

Koulutus ja kurssitus

Taas uusi rimanalitus. Kaikille n. 200:lle osallistujalle jaettiin julmetun painava opus, jonka pitäisi ohjata alan toimintaa koko EU:ssa, ja siihen perehdyttiin siten, että Virkamies luki ääneen katkelmia, joita sitten pohdittiin vierustoverin kanssa. Pohdittiin mitä pohdittiin.
Jos kaikki se jatkokoulutus, johon olen osallistunut niin komennettuna kuin omasta halustani, olisi ollut sisällöltään täysipainoista ja esitetty ammattitaitoisesti, olisin varmasti virkeä ja innostunut työntekijä, mutta valitettavasti koulutuspäivät ovat useimmiten olleet paperinmakuista pakkopullaa, jonka nieleminen ja sulattaminen on ollut yhtä piinaa. Onneksi mukana on muistiinpanovälineet, joilla voi itseään viihdyttää. Minä piirtelen ja kirjoittelen pystyäkseni istumaan hiljaa paikallani nukahtamatta. Viimeksi puuhastellessani omien ajatusteni parissa keksin harrastuksen, jolla voin työllistää itseni seuraavilla kerroilla eikä ole ihan mahdoton sekään ajatus, että harrastus jatkuisi työelämän jälkeenkin ja saisin lisätuloja niukan eläkkeen oheen. Tässäkin talouslamassa ovat tulevaisuuden näkymät varsin synkät ja eläkeläisellä tulevat sissitaidot olemaan tarpeen ruumiin ja sielun säilyttämiseksi samassa paketissa kutakuinkin toimivina.
Minun oivallukseni on toiminimi Rivot Ristikot. Aion jo seuraavana koulutuspäivänä laatia sanalistoja, joista sitten poimin sanoja ristikoihin. Vihjeet voivat olla kuvallisia ja sanallisia. Aihepiiri rajoittunee alapäähän, siis seksuaalisuus kaikissa ilmenemismuodoissaan, ja tietysti pissa- ja kakkaosasto. Mikä muukaan voisi olla rivoa? Myyn ristikoitani kaikkiin niihin lehtiin, joiden kannessa vääntelehtii rihmoihinverhoutunut runsasmuotoinen öljytynkiiltävä ihmispolo suu raollaan ja silmät harittaen. Tai kaksi ihmispoloa, ehkä kimppapolo, pahimmillaan joku luontokappalekin. Toisaalta, mikä estäisi laaja-alaisuutta. Esimerkiksi uskonnolliset ristikot voisivat olla laatijalle hyvää mielenylennystä rivoudessa rypemisen vastapainoksi ja ratkojille erinomaisen yleissivistäviä. Mutta näitä tarjoan aivan toisenlaisiin lehtiin. Kaupallisesti rivot ovat tietysti paljon kannattavampia. Siispä listaan kaikki vaot, nännipihat ja esinahat kun olen seuraavan kerran ala-arvoisen koulutuksen kohteena.

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

Jammutorttu jauhonsäästäjille



Kauan, kauan sitten Jammu oli töissä nigerialaisen diplomaatin huushollissa ja tarjosi tätä torttua naiselle, joka ihastui siihen ja tarjosi sitä siskoilleen, joista yksi oli minun kollegani, joka tarjosi sitä minulle ja minäkin ihastuin. Sen pituinen se.

Torttuun tarvitaan:
6 keltuaista
250 g sokeria ja vatkataan vaahdoksi

200 g hasselpähkinöitä jauhetaan hienoksi ja lisätään näihin jauhoihin vielä
2 tl leivinjauhetta ja
2 tl vaniljasokeria

Keltuaisista jäi
6 valkuaista ja ne vatkataan kovaksi vaahdoksi

Molemmat vaahdot ja pähkinäjauhot yhdistetään varovasti ja ja kumotaan uunipellille leivinpaperin päälle ja paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kumotaan sitten toiselle leivinpaperille, jolle on siroteltu 3tl vaniljasokeria + 3 tl kaakaota.
Torttupohjalle levitetään kevyesti makeutettua kermavaahtoa, jonka voi maustaa myös konjakilla, ja sitten kääritään rullalle.
Helppo ja nopea tehdä, jos koneet hoitavat vatkaukset.
Syntisen hyvää kaikkien niiden mielestä, joille olen jammua tarjoillut.

sunnuntaina, helmikuuta 01, 2009

Baileys- vanukas

on idioottivarna, yksinkertainen, voi valmistaa kenttäolosuhteissa tai vaikka eksyneenä.
Valmistetaan suklaavanukas valmispakkauksesta pakkauksen ohjeella, mutta osa maidosta korvataan Baileys-kermaliköörillä. Mikä osa - makuasia, mutta lähtisin melko varovasti liikkeelle.
Neljän hengen annokseen käytetään yleensä puoli litraa maitoa, siitä voisi korvata puoli desilitraa liköörillä. Koristelu juhlistaa: kermavaahtoa, suklaalastuja tai kaakaotöpsäys. Suklaa ja vadelmat (tuoreet) on hyvä yhdistelmä. Silloin töpsäys voisi olla tomusokeria viime hetkellä.
- Äiti miksi?
- Siksi, että tomusokeri häviää jääkaapin kosteudessa. Kemiaa poikaseni. Luulisin.

Tämän vanukkaan avulla voi kerätä irtopisteitä valehtelemalla, että se on salainen perintöresepti, vaativa ja suuritöinen.
Valehtelijan uran voi aloittaa - ihan noin kokeilumielessä - väittämällä vammalalaisen Pyymäen leipomon Canelo-korppuja omatekoisiksi. Ne ovat ihania, suussasulavia herkkukorppuja, joita tehtäessä ei liene voita eikä sokeria säästelty.