Moni on sitä mieltä, että paras mustikkapiirakka on oman äidin pullataikinasta leipoma piirakka eikä siihen ole mitään sanomista. Mutta hyvä on tämäkin mustikkaleipomus, enemmän torttu kuin piirakka.
Taikina hurautetaan seuraavista aineksista:
2 dl vehnäjauhoja
75 g voita
½ dl sokeria
1 keltuainen
Taikina painellaan piirakkavuokaan (halkaisija 23 cm). Pohjasta tulee melko ohut ja se saa vetäytyä/ rauhoittua/ loikoilla jääkaapissa tunnin verran ennen kuin se pistellään (siis reikiä haarukalla tms.) ja esipaistetaan 15 minuuttia 175-asteisessa uunissa.
Sen vartin aikana vatkataan täytettä varten:
2 valkuaista kovaksi vaahdoksi ja lisätään
1 dl sokeria ja vatkataan lisää
Lopuksi lisätään:
1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä ja
2 dl mustikoita
Täyte levitetään piirakkavuokaan esipaistetulle pohjalle ja paistetaan vielä 175-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia eli kunnes marenkipinta on kauniin vaaleanruskea.
Tässä reseptissä jää "yli" yksi keltuainen. Siitä selviää kivuttomimmin pitämällä sitä ikään kuin kuoren osana, mutta ymmärrän, että se on moraaliton, epäeettinen, kestävän kehityksen kannalta kestämätön ratkaisu. So do it the hard way: leivo pullaa ja käytä keltuainen voiteluun, tee kasvonaamio tai tee keltuaisesta ja sopivasta viinasta eggnog ja kulauta se helttaasi. Minulla on epämääräinen muistikuva, että jonkun maalinkin tekemiseen tarvitaan munankeltuaisia eli vaihtoehtoja löytyy. Laiskana pyrin välttämään tällaisia tasapainottomia reseptejä, joista seuraa joko ketjureaktio tai huono omatunto. Luulen kyllä, että se huono omatunto on vain oman ikäpolveni naisten rasite eli aika korjaa ongelman.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti