Huomaan siirtyneeni entistä enemmän soppalinjalle: nopeaa, helppoa, loputtomiin muunneltavissa sen mukaan mitä kaapista löytyy. Maukas kasvisruokakin on minusta helpompi saada aikaan, kun rajaa suunnittelun keittoon.
Tämä kukkakaalikeitto on ihan konstailematon sosekeitto, mutta tähän tuo vähän nykyajan henkeä tarjota se katkarapujen ja sipsien höystämänä. Annoksessani on valkosipulimaustettuja ruissipsejä, mutta varmasti myös perunalastut tai tacosipsit sopivat.
Näin tein 4 annosta:
1 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 maustemitta kuminaa
50 g voita, jossa sipulit ja kumina kuullotetaan, samoin
1 keskikokoinen kukkakaali lohkottuna. Saavat saada vähän väriä pintaansa. Sitten lisätään
7 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio ja annetaan putputella kypsäksi ja sitten soseutetaan.
Lisätään
2 dl kuohukermaa ja maistelemalla
suolaa ja valkoista balsamicoa
- ja sitten taas irtauduin reseptistä ja lisäsin rippusen chiliä ja köntin yrttimaustettua ranskankermaa, koska siitä köntistä oli aika päästä eroon.
Minä olen pikku hiljaa tullut ikätietoiseksi - kukapa ei tulisi, kun joka aamu on vedettävä päivä päivältä kankeampi kroppa käyntiin ja siedettävä peilistä tuijottavaa roikkunaamaa. Ehkä siksi yritän olla "menossa mukana" - edes jälkijoukoissa - näissä ruoka-asioissa. Vaatemuoti ei minua kiinnosta hiukkaakaan (siis minä ja farkkuleggarit - not in anybody´s dreams!!, pelkkä ajatus tekee kipeää), nuorten kuuntelema musiikki ahdistaa.Elokuvissa en halua käydä ollenkaan, jos on pienikin mahdollisuus, että kyseinen elokuva kiinnostaa parikymppisiä, sillä he huutelevat, viheltelevät, tömistelevät ja minä en kestä sellaista käytöstä. Minähän olen Vihainen Vanha Nainen.
Mutta keittiössä voin tehdä myönnytyksiä nykymenolle. Tein esimerkiksi näitä muodikkaita ei-ihan-cake-popseja. Tämä oli jo toinen kerta, resepti on Huumorinkukalta, ja tekniikkani sen kuin vain paranee.. Nyt jo hyvin ammattimaisesti tökin kuorrutetut pallukat kuivumaan tikun nenässä styroksilevyyn ja tunsin suurta tyydytystä niin tekemisestä kuin lopputuloksesta. Ja miksi en olisi tuntenut, jos olen hyvää vauhtia lähestymässä sitä vaihetta jolloin useimmille ikäihmisille riittää nautinnoksi sujuva suolentoiminta.
Oooh, Lisse noot teheny kakkaroita ja hienoja ku mikkä, nämä o kyllä heleppo tehä ja sulavat suuhu... tuommosenko yhen ottaa ja höyryävän kupin kahavia, ni kyllä elämä hymmyilee ja kankiat raajat unehtuu :D
VastaaPoistaMulla kävi kyläsä ystävätär, joka o hirmu kranttu. Tein nuita ja Maija oli aiva myyty, sano ettei mittää nui taivaallista oo saanu herran aikoihi...
Vaikket elokuvisa käykkää, ni jos teillä vielä pyörii sielä Koskemattomat, ni suosittelen lämpimästi, iha älyttömän hyvä elokuva ja suosittu se o ollukki joka puolella maalimaa. Mää ylleensäkki tykkään nuista tosipohojasista juttuista... Nii tai voitha nää lainata kirjanaki sen :D
Mukavaa viikonloppua Lisse!
Mainio ehdotus, suurkiitos! Minä pidän yleensä silmällä dvd-tarjontaa, koska usein voi tehdä edullisia löytöjä, mutta ostan vain sellaisia, joita haluaa katsoa uudestaankin ja yleensä hyvät draamat ovat sellaisia.Nytpä tiedän mitä etsiä. Toinen haussa oleva on Piiat, oletko nähnyt?Pidin kirjasta kovasti.
VastaaPoistaSillo ku se tuli elokuvvii ja ne mainosti sitä, ni aikoin käyä kattomasa, mutta sitte sen unneutin, pittääpä kattua löytyykö sitä tuosta Viaplaysta... monasti o ollu nii, että jos kirjasta tykkää ni leffa o huono ja sitte taas päin vasto.
VastaaPoista