Ihannekakku

Hulda-täti tokaisi kerran ymmärtävänsä kaiken muun elämässä mutta ei sitä, ettei 50-vuotispäivillä ole ollenkaan tarjolla pullakranssia. Minä sain hillittömän hihityskohtauksen, sillä minun silloisessa arvomaailmassani 50-vuotisjuhlat olivat yhtä kuin hautaan kaatuvien kokoontumisajo, ihan sama mitä ne suuhunsa tunkivat, kaikki oli heiltä ohi kuitenkin, ja tämä vielä paljon vanhempi täti-ihminen pohti syvällisesti moisten pippaloiden tarjoiluetikettiä. Minun mielestäni ei kaiketi mitään etikettiä tarvittu mihinkään. Täti sentään ymmärsi pullakranssi-asiaa lukuunottamatta kaiken muun, minä en tainnut vielä ymmärtää yhtään mitään elämästä. Nyt kyllä tiedän, että leipominen on iso juttu ja vaatii näkemystä eikä näkemystä ole ilman kokemusta.
Pullakranssi on juhlallinen tapa panna leivonnaisia tarjolle. Kranssi on sinänsä upea leipomistaidon näyte ja sen keskelle voi asetella pikkuleipiä, niitä vanhanaikaisia herrasväenleipiä, lusikkaleipiä, kaneliässiä ja konjakkiplareja. Ison kranssin sisälle mahtuu kahvikakkukin viipaloituna, vaikkapa Huldan Ihannekakku.

250 g voita ja
250 g sokeria vaahdotetaan oikein kuohkeaksi vaahdoksi ja sitten lisätään
4 munaa ja
2 rkl konjakkia
Lopuksi lisätään keskenään hyvin sekoitetu kuivat aineet:
250 g perunajauhoja
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Taikina kaadetaan hyvin voideltuun ja jauhotettuun (korppujauho/ mannaryynit/ mantelirouhe) rengasvuokaan ja paistetaan 175-asteisessa uunissa noin 1 h.