Kesädippi ja Harry

Löysin hyvän, helpon kesäisen kyytipojan mansikoille ja hedelmille. Turkkilaiseen jogurttiin sekoitetaan lemon curdia, mittasuhteet ratkaisee maku. Dippi on raikas, sitruunainen (kuinkas muuten) eikä liian makea. Olen kokeillut mansikoiden, persikoiden ja tuoreen ananaksen kanssa ja hyvää on.
Kuvassa on sokerikakkusavariini, ja siellä keskellä hedelmien alla se dippi on. Ei se näy, se on nyt vain uskon asia niin kuin moni muukin tässä elämässä. Savariinissa on 3 munaa, 2 dl sokeria,175 g voisulaa, 3 dl vehnäjauhoja ja 2 tl leivinjauhetta. Kypsään kakkuun on holvattu 4 dl lientä, jossa on ensin keitetty 2 dl vettä ja 2 dl sokeria kunnes sokeria sulaa ja sitten lisätty vielä 2 dl appelsiinista ja parista sitruunasta puristettua mehua. Limoncelloakin voi lisätä pari ruokalusikallista. 4 dl tuntuu paljolta, mutta sinne se uppoaa.

Tässä kuvassa on tuplanautinto. Se on minulle. Siinä on iso annos savariinia ja nyt näkyy se mähläkin. Syödessäni luin Jo Nesbön uusinta, lähes 700-sivuista Panssarisydäntä. Se piti otteessaan alusta loppuun asti, vaikka puolessa välissä tapaus näytti ratkaistulta. Harry Holen elämä on entistä traagisempaa. Alkoholin lisäksi hän on ottanut rasitteekseen oopiumin käytön paettuaan hajonnutta elämäänsä Hongkongiin. Se mies ei osaa hoitaa ihmissuhteitaan eli ei osaa ilmaista puhumalla tunteitaan, vaan pakenee niitä itsetuhoiseen elämäntyyliinsä. Mutta poliisin työssä hän on herkkävaistoinen, älykäs ja peräänantamaton oikeudenmukaisuuden puolesta taistelija. Elättelen toivoa, että kirjailija kehittelee Harrylle jatkossa edes joksikin aikaa elämäntoverin, jotta hän saisi kokea ns. normaalia elämää tai ainakin tuntea olevansa vähemmän yksinäinen. Mutta kyllä siihen erittäin vahva ja umpirakastunut uhrautujanainen tarvittaisiin, joten turha toivo.