Minua kiinnostavat arkiset asiat ja uusien niksien löytäminen siltä saralta. Minä olen arkinen ihminen, jonka elämään ei kuulu paljon kestitystä eikä lainkaan edustamista. Yksi blogi on säilyttänyt mielenkiintonsa ja se on Makunautintoja Mimmin keittiöstä. En tiedä tästä Mimmistä mitään faktoja, mutta minulle on hänen bloginsa välityksellä syntynyt mielikuva, jonka haluan säilyttää. Mimmi on uskomattoman ahkera ja innokas kotikokki, kokeilee uutta, mutta tekee myös vanhoja, säilyttämisen arvoisia perinteisiä ruokia ja leivonnaisia. Hän saattaa leipoa kerralla valtavia määriä ja minä - max puolenlitrantaikinantekijä - väsyn jo pelkästä ajatuksesta, että minun joskus jostain syystä pitäisi pystyä moisiin urakoihin. Hänen blogissaan on kaikkea keittotaidon alalta ja usein herää ajatus, että maistuisi kyllä minullekin. Hän testaa uusia tuotteita ja tekee omia sovelluksia, loputtomiin ideoita ja aitoja aineita, voita ja kermaa, jos maku vaatii.
Minä uskon, että Mimmi Mutikainen on iloinen, osaava, toimelias, elämänmyönteinen nautiskelija ja jos olen väärässä, en halua tietää. Haluan pitää illuusioni ja seurata hänen kirjoitteluaan, napata idean tai kokeilla samaa. Mimmi teki tässä taannoin mustikkakiisseliä ja annoksen keskellä oli sitruunarahkaa antamassa kirpeyttä. Minä heräsin toimimaan. Muistin, että lähes umpeen jäätyneessä pakastimessa on vielä paljon mustikoita, joita olen säästellyt kuin saituri aarrettaan, ja pian tulevat uuden sadon mustikat. Siis kiisseliä. Ja sitruunarahkan tilalle turkkilaisen jogurtin ja lemon curdin sekoitusta, jota oli vielä jäljellä. Hyvää oli. Siinä yllättävässä tarmonpuuskassa tuli sulatettua se pakastinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti