Me mielensäpahoittajat

Minä tulin oikein hyvälle mielelle lukiessani tätä Tuomas Kyrön kirjoittamaa noin 80 vuotiaan miesjäärän tilitystä siitä, miten maa makaa ja mihin maailma on menossa. Hän tuo mielipiteensä julki niin pienistä kuin suurista asioista välittämättä tuon taivaallista kuulijoistaan, sillä hänhän on oikeassa. Niille, joita hän ei puhumalla tavoita, hän lähettelee kirjeitä. Hän on ikäpolvensa tuntojen tulkki, kaikkien Mielensäpahoittajien Alkulähde, vanhanaikainen, konservatiivinen, mutta myös terveen talonpoikaisjärjen käyttäjä ja niistä alkaa olla pula nuoremmissa sukupolvissa. Hänessä on kaikkia tuntemiani vanhuksia, hänessä on elämäntoveriani (mutta siitä ei kannata jatkaa sen enempää), ja mikä riemastuttavinta, löydän Mielensäpahoittajan mielipiteistä myös usein itseni. Mikä muu minä olen kuin hyvää vauhtia kehittyvä mielensäpahoittaja kun kirjoittelen minua ärsyttää-listoja nettiin!
Tämä mielensä pahoittaminen on tervettä ja normaalia vanhenemista eikä pidä antaa ympäristön päästä helpolla. Pitää aina ja kaikkialla jaksaa tehdä selväksi, miten ennen kaikki oli paremmin ja miten paljon turhaa ja arvotonta nykyelämässä tavoitellaan ja minkälaisia vätyksiä nykynuoret ovat. Minä luulen, että minun ikäpolvestani tulevat kaikkien aikojen mielensäpahoittajat. Olemme me niin kovan ja ankaran alun elämäämme saaneet. Koko ajan muistutettiin, ettei mitään saa vaatia, että meillä oli helppoa kun maassa ei ollut edes sotaa ja meillä lapsilla raajat ja näkö tallella, ei muuta kuin totella ja tehdä työtä ja löytää jalansija elämässä suurten ikäluokkien keskellä.