Valokuvaamisen vaikeus

johtuu varmaan sen helppoudesta. Ilman digitaalikameraa en edes kuvaisi. Nyt on sellainen harhaluulo, että kuvaaminen on helppoa ja kuvaa voi korjailla kaikkien ominaisuuksiensa osalta, joten siitä on mahdollista tehdä täydellisen onnistunut. Hah. Minä en osaa mitään näistä vaiheista ja sen ovat kuvat näköisiäkin. Jotta todella tajuaisin oman kehnouteni, törmäsin liekö sitten kohtalon ohjaamana täydellisen kauniiseen ja tyylikkääseen blogiin, joka aivan syystäkin on Norjan suosituin. www.passion4baking.com on masentavan kaunis, kaikki esineet, välineet ja tarvikkeet on huolella valittu ja väriskaala on pastelli, lempiväri hento roosa. Kakunkoristeetkin ovat tyylikkäitä ja värit soinnutettu.

Minä päätin itseäni nöyryyttääkseni tehdä ohjeen vaihekuvilla. Ensimmäisen, jossa ainekset ovat kerättyinä valmiiksi, unohdin ottaa enkä sitten kasannut näkösälle uusia. Valmistumassa on leivonnainen, jonka olen nimennyt (mielestäni syystä) herkkurinkiläksi. Resepti on peräisin piikomisreissulta Englantiin joskus vedenpaisumuksen ja kivikauden välissä. Ainakin siitä nyt tuntuu olevan ikuisuus.

Rinkilään tarvitaan

125 g voita

1½ dl sokeria ja ne vatkataan vaahdoksi

Lisätään

2 rkl appelsiini- tai aprikoosimarmeladia

2 munaa ja vatkataan lisää

Kuivina aineina

6 dl vehnäjauhoja ja niihin sekoitetaan

3 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1 dl rusinoita

1 dl rouhittuja manteleita

1½ dl maitoa lisätään vuorotellen kuivien aineiden kanssa.

Tämäkin näyttää sementtimyllyltä tai savelta.

Taikinasta nostellaan ronskinkokoisia kokkareita ympyrän muotoon pellille

Paistetaan 15-18 min. /225◦

Kuorrutetaan tomusokerikuorrutuksella (vanha nimi, tiedetään, uusi on joku pikeeri tai lakeeri. Tai joku). Sen päälle voi ripotella mielensä mukaan joko koristeeksi tai makua antamaan mitä nyt sattuu löytymään. Minä löysin wienernougatrouhetta, ei se ulkonäköä kaunista, mutta maku sopii oikein hyvin.

Eli kuvien kanssa ei mennyt niin kuin Strömsössä. Minulla ei myöskään ole sisustuksellisesti kauniita ja persoonallisia esineitä, vaan kaikki näyttää kuvissa vielä epämääräisemmältä kuin luonnossa ja kuvista löytyy aina ylimääräistä rajattavaa, jos ei muuta niin tahroja, reikiä, naarmuja, joita en ole koskaan huomannutkaan.

Sitä pitää nyt sitten pohtia, mitä tässä kannattaisi tehdä. Mutta nyt juon kahvia ja haukkaan kakkua.