Minäkin olen vanha, lol

Nora Ephron on 1941 syntynyt amerikkalainen elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka on tehnyt monta menestyselokuvaa. Sen lisäksi hän on kirjoittanut kirjoja, jotka ovat olleet myyntimenestyksiä.

Minä olen kirjoittanut hänestä aikaisemminkin blogiin luettuani En voi kaulalleni mitään. Se käsittelee vanhenemisen vaikutusta ulkonäköön (yök). Hän on itse upea ilmestys, näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta, pitkä, hoikka nainen. Minä tunnistan itsessäni kaikki ne vanhenemisilmiöt, joita hän kuvailee kirjassa, mutta sen lisäksi minä tunnun tulevan vanhetessani aina vain paksummaksi ja lyhyemmäksi. Vai voisiko se olla jokin optinen harha?

I Remember Nothing käsittelee vanhenemista jonkinlaisena tilinpäätöksenä ja luopumisena, jolloin elämänarvot kiteytyvät ja asettuvat kohdalleen. Muististakin voi joutua luopumaan. Ephron sanoo ensin tulkinneensa muistin huononemisen oireita sillä, että kovalevy on täynnä, muistimegat ja -gigat käytetty eikä voi enempää muistaa. Mutta sitten hän oivalsi, että kovalevy onkin tyhjenemässä. Joillakin tyhjenee kokonaan jo elinaikana ja se on traagista.

Kirjassa on paljon listoja, jotka saivat ainakin minut laatimaan mielessäni vastaavia omasta elämästäni. Kirjailija luettelee asioita, joista hän ei halua tietää eikä oppia yhtään mitään, asioita, joita hän ei tule kaipaamaan ja vastaavasti asioita, joita hän tulee kaipaamaan, kun on luopumisen aika. Lista asioista, jotka hämmästyttävät ihmisiä kerta toisensa jälkeen, vaikka pitäisi kerrasta ymmärtää näiden asioiden totuus, sisälsi kaksi, jotka vähän ravistelivat:

• Koskaan ei voi tietää totuutta kenenkään avioliitosta - oma mukaanlukien.
• Ihmiset ovat omistamiensa koirien näköisiä.

Avioliittoani en käy tässä syväluotaamaan ja koiraa ei minulla ole. Nyt en uskalla ajatella minkä rotuiseen tuntisin vetoa, jos olisin koiraa hankkimassa, mutta ulkonäköä ajatellen kai se sitten olisi bernhardilainen. Tämä palautti mieleeni jostain muusta yhteydestä lukemani neuvon, jonka sanottiin piristävän , jos on ihmissuhderistiriitoja eli mietipä mitä eläimiä puolisosi sukulaiset muistuttavat. Minä innostuin ja löysin heti monta !
Asia, joka saa minut tuntemaan sielunsympatiaa ja sisaruutta Nora Ephronin kanssa, on hänen kantansa kolesteroliin. Hän aloitti uransa toimittajana ja joutui vasta-alkajana tarkastamaan kokeneiden toimittajien artikkelien faktat ja vastaamaan niiden oikeellisuudesta. Luotan hänen ammattitaitoonsa kun hän kertoo kartoittaneensa kolesterolitutkimuksen nykytilan. Ravinnon kolesteroliarvolla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään yhteyttä veren kolesteroliarvoihin. Minäkin olen omien kolesteroliarvojeni takia yrittänyt perehtyä tilanteeseen. Netissä on aineistoa pilvin pimein, mutta yhä enenevässä määrin tulee tietoa siitä, ettei kolesterolilla ole konnan rooli verisuonten tukkeutumisessa. Nora Ephron antaa usein kirjoissaan ruokaohjeita. Häntä tympäisevät ystävättäret, jotka näykkivät mautonta valkuaismunakasta kolesterolin pelossa. Hän muistuttaa, että paras munakokkeli ja munakas syntyvät, kun kahta munaa kohti lisätään vielä yksi keltuainen. Amen.
Samanaikaisesti kun aivoni oli viritetty vanhuusteemaan, tuli Ruotsin pääministeriltä (47 vee) julkisuuteen ehdotus eläkeiän nostamiseksi 75:een, jotta ylipäätään olisi varaa maksaa eläkkeitä tulevaisuudessa. Ehdotus toteutuessaan varmasti poistaisi maksuongelman. Osa ikäihmisistähän kuolisi niin sanotusti saappaat jalassa eli työpaikoilleen. Fredrik Reinfeldt haluaa myös, että 50 täyttäneet voivat opiskella itselleen uuden ammatin, jos vanha menee alta tai on liian raskas ja vaativa vanhustyöläiselle. Jos Reinfeldt tämän älynväläyksen takia menettää paikkansa seuraavissa vaaleissa, hän tulee onneksi saamaan palkkaansa vastaavan eläkkeen samantien eikä hänen tarvitse ruveta ajattelemaan sen järkevämpiä, ties vaikka ei osaisi.