Lihanhimo

En halua olla kasvissyöjä, vielä vähemmän lakto-ovo-vegaani, mutta lihansyöntini on kuitenkin vähenemään päin. Syyt ovat varmaankin enimmäkseen makuasioita, jonkin verran eettis-taloudellisia. Maksaisinko järjettömän hinnan siitä, että eläin syntyy ja kuolee yksinomaan ihmisen ravinnon vuoksi ja näiden tapahtumien väliin jäävä aika saattaa sisältää huonoa kohtelua ja luonnottomuuksia? Mutta pakko on myöntää, että naudanpihvi, porsaanfilee ja poronpaisti maistuvat välillä. Jauheliha on siedettävän hintaista, helppoa ja nopeaa käsitellä, ei tarvitse miettiä mikä se on ennen ollut kun nyt se on massaa, josta teen ruokaa. Pekonia tarvitaan siksi, että se maistuu vaikka aamupalalla tai se antaa hyvää makua sieni- ja grilliruokiin. Useimmiten liha on kuitenkin broileria ja silloin aina nahaton rintafilee, ei kenenkään koipi eikä siipi. Pelkkä ajatuskin kanannahasta saa minut kananlihalle, sellainen nyppyinen, sitkeä liian suuri takki kanaparan päällä. Tiedän toki, että broileri lihotetaan pikavauhtia ahtaudessa ja ikuisessa valossa eikä siitä aikuista, saatikka vanhusta, tule koskaan. Tämä on ikuinen kysymys siitä onko yksilön valinnoilla merkitystä muille kuin yksilölle itselleen. Minä olen jotenkuten sovussa itseni ja yksipuolisella sopimuksella myös broilereiden kanssa tässä lihansyöntikysymyksessä. Toistaiseksi.

Pestokana on mielestäni todella hyvänmakuinen, helppo ruoka. Se jokin on lisäkkeenä tarjottava ohra, joka sopii täydellisesti peston ja broilerin makuun. Siis ei missään tapauksessa riisiä, couscousia, pastaa eika nuudeleita. Peruna olisi jo aivan järjetön valinta. Kuka niin hullu olisi?

Pestokana 4:lle

4 nahatonta broilerinfilettä suolataan (1 tl) ja valkopippuroidaan ( 1 maustemitta) ja ruskistetaan voissa.

Pannulle lisätään
2½ dl ruokakermaa
½ dl pestoa
1½ dl purjosilppua
ja saa putputella kunnes liha on kypsää. Lisäkkeeksi keitettyä ohraa ja freesattuja wokkivihanneksia.