Lukulistalta

Olen vieroksunut Rosa Liksomin kirjoja jo vuosikaudet jostain käsittämättömästä syystä, hänhän on saanut hyviä arvosteluja ja palkintoja. Muistan ainakin pitäneeni kirjailijanimen valintaa jonkinlaisena jippona vähän samalla tavalla kuin Miina Äkkijyrkkä tuntui aluksi julkisuudenkipeältä kylähullulta.Mutta hänen peltilehmänsä ovat tehneet minusta suorastaan "fanin". Niin herkkiä, niin oivaltavia, vain syvällinen, intohimoinen lehmäntuntija pystyy luomaan moisia kaikkea muuta kuin herkästä materiaalista. Tänä kesänä niitä on ollut näytteillä Haikon kartanohotellin puistossa. Mitä nimeen tulee, se on lyhin ja paras mahdollinen tiivistelmä hänen taiteilijapersoonastaan.
Kuulin Rosa Liksomin novelleja koskevan keskustelun junassa ihan ulkopuolisena - salakuuntelin - ja päätin, että nyt on aika kypsä, tämä kiinnostaa. Ensi hätään sain käsiini vain Reidar Särestöniemn fiktiivisen elämäkerran Reitari ja se kolahti heti: samaa holtitonta pohjoisen hulluutta kuin Mikael Niemen Vittulanjängässä. Fakta ja fiktio sekoittuvat ja ihmiset ovat vahvasti juuri niin omanlaisia äärilaitojen kulkijoita äärimmäisissä luonnonoloissa. Lestadiolaisuutta, syntymähulluutta, juoppoutta, kiimaa, umpimielisyyttä, kaikkea sitä, mikä Lapin ja Pohjois-Suomen ulkopuolella on on siistitty ja kesytetty ja se, mitä ei saada kuriin, on tiukasti kulisseissa ja pidetään siellä maksakoon mitä maksaa.
Nyt metsästän Liksomin novellikokoelmia, saatavillani olevat kirjastopalvelut ovat hyvin rajalliset ja kirjakauppojen kannalta tuntuvat muutaman vuoden takaiset tai vielä vanhemmat kirjat olevan epäkuranttia myytävää, mutta laajennan etsintää ja saan kokea löytämisen iloa.
Olisin halunnut kuvaan kirjan lisäksi jotain lehmään liittyvää kun kerran rinnastan Liksomin ja Äkkijyrkän, mutta lammas oli lähin mitä löysin kotoa.Elukka kumminkin.