perjantaina, heinäkuuta 03, 2009

Mitä minä tein sisällä aikani kuluksi

Minulla ei ollut kotona leikkikaveria, mutta en muista aikani koskaan tulleen pitkäksi, vaikka en olisi lukenutkaan, mikä kuitenkin oli pääasiallinen ajankuluni. Paras lukupaikka valoisaan aikaan oli ullakko, jollainen kulki pituussuunnassa talon, isän rakentaman rintamamiestalon, molemmin puolin. Ullakolla oli kaikenlaista roinaa, vaatteita roikkui nauloissa seinillä, matonkudelumppuja puutynnyrissä, vanha rukki, kerinpuut, lattialla lehtipinoja, vanhoja Kotiliesiä, Seuroja, Apuja.Siellä kun pujotteli itsensä pienen kapean ikkunan ääreen, saattoi lukemisen lomassa vilkaista mitä naapureiden pihoilla tapahtui. Lukurauhaa oli joskus tunneiksi ennen kuin kaivattiin syömään tai toimittamaan asioita ja askareita.

Askartelu tapahtui keittiönpöydän ääressä, omaa huonetta minulla ei ollut. Kauppatavarat tulivat yleensä valkoiseen käärepaperiin käärittyinä ja paperin kun silitteli suoraksi, oli aina piirustuspaperia käytettävissä. Värikyniä oli harvoin, mutta lyijykynä löytyi aina. Kolikkoja osasi jokainen lapsi jäljentää: kolikko sen puotipaperin alle ja lyijykynällä kun hankasi päältä tapahtui ihme, kolikko jäljentyi täsmälleen oikean näköisenä, tarkempana kuin olisi koskaan osannut piirtää sitä itse. Piirsin usein paperinukeille vaatteita, mutta siinäkin hommassa matka oli tärkeämpi kuin määränpää. Ei niistä vaatteista niin taidokkaita tullut, että niillä olisi halunnut leikkiä saati säilyttää ne.

Joulun alla paperista leikattiin ikkunaan keitetyllä perunalla liimattavia lumitähtiä, hienoimmat tulivat silkkipaperista. Tonttujonojakin leikattiin.
Jos halusi tehdä talikuvia, piti olla joku "iso" paikalla, sillä tulipalovaara oli aina uhkana kun kynttilöiden kanssa touhuttiin. Talikuvia syntyi, kun palavasta kynttilästä valutettiin talia (nykyisin kai sanottaisiin steariinia) sanomalehdelle, vaikkapa sarjakuvien päälle. Kun tali jähmettyi ja sen irrotti niin voilà - siinä oli Taika-Jim, Narda tai Lothar! Tulitikkuja oli aina kotona ja paljon, sillä ruoka tehtiin puuhellalla ja lämmitys hoitui myös puilla. Tulitikuista saattoi rakentaa taloja pinoamalla niitä limittäin kuin hirsiä, katon saattoi taittaa paperista. Lopuksi talo purettiin ja tikut aseteltiin takaisin rasioihin, tuhlata ei saanut. Tulitikkuja kaadettiin myös keoksi pöydälle ja siitä nypättiin tikku kerrallaan. Niin kauan sai jatkaa, kun mikään muu ei liikahtanut kasassa. Tämä leikki ei tosin ollut kovin hauska, jos oli yksin.

Minulla oli ystäviä, jotka jo alle kymmenvuotiaina tekivät käsitöitä, kutoivat ja parsivat sukkia ja lapasia, koristivat liinoja reikäompelulla, nimikoivat liinavaatteita ja näpräsivät kaikenlaista hyödyllistä ja vaativaa. Minulta ei onneksi sellaisia suorituksia edes odotettu. Minä olin jo silloin mukavuudenhaluinen tumpelo ja älysin jo varhain vedota suunnattomaan läksytaakkaan kun tuli työnteosta puhe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti