Kevät on vihdoinkin tullut ja kun mämmikiintiö on saatu täyteen, pitää jälkiruoan olla kepeää, pastellinväristä hepsankeikkaa. Siis ulkonäöltään, sisällön keveys kaloreissa mitattuna on herkkupepulle toisarvoinen asia, jota voin perustella sillä, että jälkiruoka ei ole meillä jokapäiväinen ilmiö.
Raparperi on lapsuuden muistoissa arkinen sesonkiraaka-aine, muikeanhapan, jota ei pysty syömään sellaisenaan. Nuiva asenteeni saattoi johtua siitä, että isä nimitti raparperia sontaputkeksi, koska se kasvaa rehotti kompostimullalla, jonka alkulähde oli puuseestä peräisin, ihan sitä itseänsä. Sato oli runsas, joten usein oli tarjolla raparperikiisseliä eikä se kai siksi kiinnostanut. Myöhemmin olen huomannut, että kiisselistä tulee oikein hyvä, jos siihen lisää sen vielä ollessa kuumaa tuoreita sokeroituja mansikoita, isot viipaloituina. Meillä tehtiin myös raparperipiirakkaa pullataikinapohjalle ja sekin tuntui silloin arkiselta. Nyt sen voi "pimpata" lisäämällä täytteeseen manteli- tai pähkinärouhetta ja tarjoamalla vaniljakastiketta kyytipojaksi.
Tämä keväinen jälkiruokaherkku jäi pieneen mieleeni jostakin Nigella Lawsonin ruokaohjelmasta. Joskus. Olen aina ollut huono tekemään asioita järjestelmällisesti. Olen kerännyt reseptejä 60-luvun lopusta tähän päivään. Niitä on vihoissa, kansioissa, pusseissa, laatikoissa, läjissä ja kasoissa. Järkiperäinen lajittelu ja arkistointi edellyttää eläkkeelle jäämistä ja kun ajattelen sitä työmäärää, olisi helpompi jatkaa elämää palkkatyössä.
No niin. Raparperiripsu eli Rhubarb Ripple on helppo nopeatekoinen. Reseptin pitäisi riittää reilusti 6:lle hyväkäytöksiselle.
½ kg raparperia paloitellaan uunivuokaan ja päälle levitetään
150 g sokeria ja
2 rkl vaniljasokeria tai halkaistu vaniljatanko
ja vuoka 200-asteiseen uuniin n. tunniksi tai kunnes palat hajoavat haarukoitaessa. Annetaan mössön jäähtyä rauhassa ja otetaan talteen myös siitä irronnut siirappi, toivon mukaan vaaleanpunainen, jos oli nuoria raparperinvarsia.
4 dl kermaa vaahdotetaan sakeaksi vaan ei kovaksi ja sitten sekaan pyöräytetään puolihuolimattomasti raparperimössö ja lopuksi vielä huolimattomammin raparperisiirappi.
Valmista tarjottavaksi.
Jos sitä siirappia on runsaasti, voi sitä myös kaataa lasinpohjalle ja päälle kuohuviiniä, tuloksena on raparperibellini. Hölökynkölökyn!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti