Kammat

Kampa on peräpohjalainen perinneleivonnainen ja aitoja, tekijöilleen ainoita reseptejä on niin monta kuin on sukujakin, joissa kampaperinne elää ja siirtyy eteenpäin. Minä en ole kampa-alueelta kotoisin, joten olen vapaasti ja vailla tunnontuskia muokannut reseptiäni mieluisaksi ja samalla tullut totuttaneeksi jälkikasvuni juuri näihin kampoihin. Heidän isovanhempiensa luona kampa oli ollut täysin sokeriton, mutta siitä perinteestä he eivät ehtineet päästä osallisiksi. Monissa kamparesepteissä käytetään margariinia, mutta kun minä kerran olen lähtenyt tälle lavealle läskiselle tielle, en osta margariinia huusholliini. Voilla ja öljyllä hoituu rasvantarve.
Tämä reseptiaukeama on Risto ja Ritva Lehmusoksan toimittamasta kirjasta Urho Kekkosen pöydässä (Ajatus Kirjat 2005).Kirjassa on tasokas ja mielenkiintoinen kuvitus, paljon elämäkertatietoa niin Urhosta kuin Sylvistä, runsaasti reseptejä, jotka sopivat kotioloissa toteutettaviksi, paljon ajankuvaa ja kulttuurihistoriaa. Kekkosen elämä kattoi suurimman osan 1900-luvusta ja sen mukana lukija saa käsityksen siitä, miten yhteiskunta vaurastui - sotavuodet olivat notkahdus kehityksessä - ja kansan ravitsemus sen mukana, ruokatarvikkeiden määrä moninkertaistui, tuli tuontitavaroita ja opittiin uudenlaista ruoanlaittoa.
Presidentti Kekkonen oli herkkusuu, mutta samalla konstailemattoman, laadukkaan perinneruoan ystävä, ainakin jos lukemattomat tarinat hänestä pitävät paikkansa. Riistaeläimet, vastapyydetyt kalat, kunnon ruislimppu, kirnuvoi olivat hänelle mieluisia ja hän tiesi tarkasti miten lempiaineksista ruoka valmistetaan ja tottapa hän sai tasan sitä, mitä halusi - ehkä vielä senkin jälkeen kun ei enää ymmärtänyt haluta. Häneen liittyvä henkilöpalvonta sensuroimisineen on vastenmielinen kappale historiaa ja itsekin kasvoin Kekkos-Suomesssa lapsesta keski-ikäiseksi enkä osannut olla tarpeeksi objektiivinen ja kyseenalaistaa kaikkea sitä , mikä yhteiskunnassa oli tullut hänen myötään normiksi. Vasta jälkeen päin sen näki, että hän oli aivan liian pitkään vallassa ja se sokaisi ja eristi hänet, hän sai kuuluisat "perässähiihtäjät", kritiikki kuoletettiin eikä kukaan sanonut ääneen, ettei keisarilla ollut vaatteita. Mutta kampa on kampa, sen asemaa eivät poliittiset suhdanteet eikä idänkauppa heiluta.

Minä surautan kampataikinan monitoimikoneella hetkessä ja viileistä aineksista, niin tulee paras lopputulos.

250 g voita
7 dl vehnäjauhoja
0.75 dl sokeria
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta , nämä kaikki hurautetaan murumaiseksi taikinaksi ja sitten lisätään

2 dl kermapiimä-sekoitusta (tai kermaviiliä, tai turkkilaista jogurttia) ja hurautetaan taikinaksi ja saman tien leipomaan.
Taikina kaulitaan n. 1 - 1½ cm:n paksuiseksi suorakaiteeksi, josta pitsaleikkurilla ajellaan sopivankokoisia suikaleita. Moniko piikkisiä kampoja teen ei ole minulle mikään kulttuurisidonnainen kysymys, lapsille pieniin käsiin voi tehdä pikkukampoja kolmella piikillä, isot 7-piikkiset katkeilevat helposti, 4-5 piikkiä on sopiva, pellillä ne taivutetaan hiukan kaareviksi. Tai sitten ei. Kammat paistetaan kuumassa uunissa (225-250), parhaiten ne varmaan paistuvat oikeassa leivinuunissa, mutta kyllä sähköuunikin on ihan hyvä. 8-10 minuuttia on riittää paistoajaksi.