Heippa Harry!

Tämä helppo, nopea ja maukas spagetti toimi tällä kerralla lohturuokana, jonka avulla yritän toipua siitä, että yksi kirjojen kautta tutuksi tullut tyyppi taisi lähteä lopullisesti.

Mutta ensin spagetti. Sen (n 250 g) kypsyessä paistokasariin tai vastaavaan loraus oliiviöljyä, mari murskattua valkosipulinkynttä, 250 g puolitettuja kirsikkatomaatteja ja yksi kuivattu chili murenneltuna (tai pieni tuore, siemenet pois tai vaikka myllystä chiliä) ja näitä kuumennetaan, mutta ei saa antaa valkosipulin kärventyä kitkeräksi. Lisätään desin verran spagetin keitinlientä, rasiallinen mozzarellapalloja (tai iso pallo pienittynä) ja spagetit, pyöritellään sekaisin ja viimeistellään suolalla ja mustapippurilla ja vielä runsaasti tuoretta basilikasilppua ja parmesaani- tai pecorinoraastetta. Minä en pidä niin nöpönnuukana sitä tuleeko juustoraaste pussista vai onko ihan omin kätösin raastettu kalliista möhkäleestä. Ja syömään.

Ja sulattelemaan sitä tietoa, että Jo Nesbön luoma antisankari Harry Hole kaiketi kuoli yhdeksännessä kirjassa Aave (Johnny Kniga Kustannus 2012). Ei sille miehelle mitään happy endiä voinut koskaan odottaa. Se olisi ollut luonnotonta pehmoilua edeltäneiden kirjojen valossa. Alkoholisoitunut, huumeissakin pyörinyt, viimeisessä kirjassa jo entinen poliisi, aina yksinäinen laumassakin, jolla on täysin ehdoton tinkimätön moraali sen suhteen, että syyllisen on aina saatava tuomionsa. Siksi hän jaksaa jäljittää syyllistä henkensä kaupalla ja lopuksi se henki sitten lähti. En haluakaan, että tässä tapahtuisi markkinavoimien toimesta ihmeellinen pelastuminen. Niin herätettiin henkiin Rambo, joka ensimmäisen ja ainoaksi tarkoitetun kirjan lopussa räjähti tuusannuuskaksi. Mutta elokuvan kaupallisen menestyksen takia hänet kannatti ihmepelastaa ja niin rahastus ja tyypin epäuskottavat uroteot jatkuivat. Ramboon verrattuna Harry on lihaa ja verta, mutta ressu niin uppiniskainen, ettei ota elämästä opikseen, joten rakkauskin hänen elämässään oli myrskyistä eikä kestänyt yhdessäoloa.Kukapa nainen sitä kestäisi, että kotiin tullaan kun tullaan verissäpäin ja murjottuna tai ei sitten tullakaan vaan jäädään itsetuhoisesti sammuttamaan loputonta janoa. Mutta ei sentään olisi tarvinnut kuolla väkivaltaisesti rotan jäädessä järsimään ruumista. Olisi hän saanut "ratsastaa auringonlaskuun" ja häipyä teille tietymättömille.
Vielä minulla on jäljellä kaksi Harryn kanssa samaan muottiin sopivaa sankaria: Michael Connellyn Harry Bosch ja Lee Childin Jack Reacher. He alkavat vain olla liian vanhoja rajuun fyysiseen toimintaan, joten kai tässä pitää varautua siihen, että heidänkin loppunsa on lähellä.