Hävikin turhuus

                                                                  

                                                        

Vihreitä logoja veitsi ja haarukka ristissä jäteastian päällä alkoi vilistä  ruokablogeissa ja minä aivan kauhistuin kun luin kampanjan taustatietoja . Jokainen suomalainen heittää vuodessa keskimäärin 25 kiloa ruoantähteitä.

En ole elämässäni heittänyt sellaista määrää, sillä minä olen sitä sukupolvea  ja sellainen taustaltani, että

mitään ei heitetä. Toimitaan niin, ettei mitään pääse pilaantumaan eli kaikki syödään. Nykyään ruoka ilman hävikkiä on helppoa ja vaivatonta, koska on olemassa jääkaappi, pakastin ja mikrouuni. Me olemme ehkä askeettisia, koska siedämme samaa ruokaa perättäisinäkin päivinä ja askeettisia myös siinä, että jääkaapissa ei ole koskaan täyttä valikoimaa ja paljon vaihtoehtoja. Hyvää saa vähemmälläkin. Sen, joka haluaa syödä hyvin ja monipuolisesti, on hävikin välttämiseksi osattava ja viitsittävä suunnitella pitkällä aikavälillä. Meillä ei tarvitse tehdä sitäkään. Kaksi vanhaa ei toisilleen valita, jos pöydän antimet ovat  ovat välillä ankeita . Mehän olemme niin tottuneet ruoantähteisiin, että niiden joukossa on myös herkkujamme.

                                                               

                                                             

                                                                 

Tässä kuvassa on aamupalalla juusto-köyhiäritareita, jotka on tehty kuivahtaneesta patongista, jota oli edellisenä päivänä vieraille tarjolla keiton kanssa. Juustoritarit liotetaan kunnolla munaliemessä ja paistettaessa ripotellaan päälle runsaasti juustoraastetta. Lisänä paistettua pekonia. Siitä se päivä käynnistyy. Muistaakseni mitään ei jäänyt tähteeksi, mutta ei kyllä keskenkään loppunut. Ehkä piti vähän uhkailla, että menee roskiin, jos et syö. Se tepsii aina. Nyt ei sitten viitsitä pohtia sitä, kuinka epäterveellistä sellainen uhkailu on.