Se on sitten kesä

sillä pari hellepäivää viime viikolla sai kukat kukkimaan.

                                           Rhododendronit kukkivat, valkoiset

                                          ja vaaleanpunaiset

                                          jasmiinikin kukkii ja tuoksuu huumaavasti

                                          Sireenin tuoksu on aina syvä sukellus varhaislapsuuteen asti

                                          puhumattakaan kielon herkästä tuoksusta

                                              Arkiset, mutta kuitenkin komeat lupiinit kukkivat

                                              Nämäkin kukkivat, mitä sitten ovatkin...

mutta nyt on koleaa ja voi vain toivoa, että kukkijat kestävät säänvaihtelut.

Nämä sitruunaruudut ovat mielestäni kesäisen keveitä leivoksia, vaikka sitruuna ei sen kummemmin kuulu pohjoismaiseen kesään. Resepti löytyi joskus 80-luvulla.

Taikinaan tarvitaan:
2½  dl vehnäjauhoja
½    dl sokeria
1 tl vaniljauutetta/-sokeria
150 g voita
Taikina syntyy helpoimmin ja hetkessä monitoimikoneella, mutta periaatteena on että kaikki aineet sekoitetaan taikinaksi ilman vatkaamisia. Taikina painellaan käsin n 20*25 cm vuokaan ja hieman myös ylös laidoille ja sitten 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Sillä aikaa valmistetaan sitruunakreemi täytteeksi.
3   munaa ja
2 dl sokeria vatkataan oikein kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi, johon lisätään lopuksi
½ dl vehnäjauhoja
1 sitruunan raastettu kuori
5 rkl (0,75 dl) sitruunoista puristettua mehua. Montako sitruunaa tarvitaan riippuu tietysti  - sitruunoista.
Täyte kaadetaan esipaistetun pohjan päälle ja jatketaan paistamista 10-12 minuuttia. Vielä lämpimän tortun päälle siivilöidään todella runsaasti tomusokeria, oikein kunnon kerros, jotta syntyy kirpeän ja makean makuliitto.Leikataan jäähtyneenä ruuduiksi, koko on makuasia.Jos haluaa tavoitella täydellisyyttä, voi leivoksen koristella viipaloidulla tuoreella mansikalla ja sitruunamelissan lehdellä.Leivoksen syöminen on taitolaji, sillä tomusokerilla on taipumus pölistä rinta- ja suupieliin vaikka miten sievästi lusikoisi.Nenänalus saattaa syöjän tietämättä olla sen näköinen, että on vedetty muutama viiva ja pöllyssä ollaan. Mutta on se sen arvoista, jos fanittaa sitruunaa.