Joulun jämät

Huomenna on Nuutinpäivä ja viimeistään silloin pitäisi perinteisesti joulu kantaa ulos. Olisi tehnyt mieli tehdä se jo aikaisemmin, vaan ei tullut tartuttua toimeen, koska se on pelkkää työtä ja siihen menee monta tuntia. Mutta tekemättömät työt ne eniten painavat, joten nyt on sitten kevyt olo. Tosiasiassa tietysti painava olo, sillä joulu on sydäntalvea, jolloin minä en liiku kuin pakon edessä ja joulu on myös mässäilyaikaa ja vaikka yritän kohtuullistaa, tulee kuitenkin naposteltua tarpeettomasti ja sen seurauksena nyt on kireiden vaatteiden kausi. Jääkaappi on jo tyhjentynyt sesonkiherkuista, mutta pakastimessa on vielä yhtä sun toista, sillä paitsi että syö liikaa, tulee myös valmistettua ikään kuin pyhinä pitäisi ruokkia pataljoona. Kotoa perityn arvomaailman mukaan ei ruokaa heitetä hukkaan ja siksi on pidettävä mielessä mitä pitää muistaa syödä, sillä ei ruoka pakastimessakaan loputtomiin säily. Tänään palkitsimme itseämme urakan päätteeksi hilla- ja kermavaahtotäytteisillä mantelisimpukoilla.
Ihan pakko tehdä neljä, sillä ei kermaa voi paria lusikallista vaahdottaa, eihän? Sitä paitsi opettelin käyttämään kertäkäyttöistä pursotinpussia. Opin sen, etten koskaan tule pursottamaan kermavaahdosta mitään ruusukkeita, kiehkuroita, vekattuja röyhelöitä, en millään pursottimella. En edes haluaisi. Itse asiassa minä olen oppinut inhoamaan kakkublogien täydellisiä kakkuja, varsinkin kaikkia söpöjä Hello Kitty-kakkuja. Minä olen poistanut kirjanmerkeistä kaikki kakkublogit !! Minä odotan blogia, jossa tehdään rumia, mutta herkullisia kakkuja.

Päivän ruokakin liittyy joulun jätöksiin. Meillä kahdella oli sellainen metrinen salami, joka oli pakko ostaa hyväntekeväisyyden nimissä. Se on tiukkaa tavaraa ja sitä on järsitty viikkokaupalla ja välillä tuntuu, että se kasvaa toisesta päästä. Tänään tein siitä paprikaperunoita.