Lemon curd kermahössö

Minä suhtaudun Nigella Lawsonin ruokaohjelmiin varauksella, koska niitä leimaa sellainen harkittu katsojan kosiskelu, joka minun mielestäni on itse asiassa katsojan aliarviointia, mutta minähän en olekaan mies. Sitä piirrettä on nimitetty ruokapornoksi eli kysymyksessä on Nigellan ylettömän aistillinen suhtautuminen syömiseen ja kokkailuun. Hän - todella kaunis nainen, jolla on kurvit kohdallaan olematta lihava - syödä mässäilee himokkaasti yöllä jääkaapillaan, nuolee suupieliään ja sormiaan ja näyttää kokevan suurta tyydytystä syödessään puhtaasti himoonsa. Hän myös kuvailee ruoka-aineita ja ruokalajeja hyvin aistillisesti, niiden väriä, tuoksua, makua, koostumusta ja monesti hän työntää kätensä johonkin kulhoon käyttämättä mitään tarkoitukseen sopivaa työvälinettä ja hän tekee niin sen ihanan tunteen vuoksi, jonka hän saa siitä koskettelusta. Minä puolestani en halua erotella munan valkuaisia ja keltuaisia kourassani, koska se tunne on iljettävä.

Mutta tämä kaikilla aisteilla nautintoa ruoanlaitosta saava Nigella on kuitenkin täynnä ideoita ja ne ovat usein aika konstailemattomia ja siksi hänen ohjelmiaan on pidettävä silmällä. Nyt tarkkailu tuotti yksinkertaisen jälkiruoan , joka on itse asiassa muunnos häneltä aikaisemmin löytämästäni raparperiripsusta (rhubarb ripple). Raparperin asemesta maun ja kirpeyden antaja on lemon curd, sitruunatahna., joka on erittäin monikäyttöinen leivontaan ja jälkiruokiin. Hän käyttää tietysti vain erittäin korkealuokkaista tahnaa ja paras on tietysti omatekemä.Voin kuvitella hänen nuolevan sitä sormistaan silmät nurinpäin. Minulle kelpaa se ainoa laatu, jonka kaupasta löydän enkä todellakaan aio tehdä tahnaa itse, sillä siihen se reseptin nopeus ja helppous sitten kaatuisi.

4:lle hengelle tarvitaan:
150 g lemon curdia, notkistetaan valutettavan ohueksi lisäämällä
2 rkl sitruuanmehua (tai limoncello-likööriä)
2½ dl kermaa vatkataan vaahdoksi
pikkumarenkeja (minä käytin 6) murustellaan sormin (Iiiik, ihana tunne ja rietas kuiva ääni!!)

Kermavaahdon sekaan pyöräytetään puolihuolimattomasti suurin osa sitruunatahnasta ja marenkimurut. Annostellaan jälkiruokakippoihin, loppu tahna lirutellaan päälle, samoin sitruunankuorisuikaleita ja minä tökkäsin päällimmäiseksi vielä marengin, jotta sen koosta saa jonkun käsityksen.
Tämä annos olisi paljon tyylikkäämpi jalallisessa astiassa, martinilasikin kuulema kävisi, mutta koska olen päässyt näin vanhaksi omistamatta sellaisia niin saa loppukin elämä mennä kuvan kupeilla. Samantien toinenkin tunnustus eikä edes hävetä. En omista siselöintirautaa, jolla sitrushedelmien kuorista saa hienonhienoja suikaleita! Enkä edes paljon siselöi millään vippaskonstillakaan.