Enkelit on kieroja kuin rinkelit

laulaa Chisu. Minä leipaisin näitä kieroja pitkästä aikaa kun sain inspiraation Itä-Suomen reissulta. Siellä rinkeliperinne elää yhä. Innostuin tutkimaan (=aloin laiskasti googlata) rinkelin menneisyyttä . Karjalaan ja Savoon se tuli idästä eli Pietarista, jonne se puolestaan kulkeutui Puolasta. Puolan juutalaisen väestön keskuudessa se tunnettiin jo 1500-luvulla. Vesirinkeleihin tarvittiin vähän aineita ja ne täyttivät monet uskonnon asettamat ehdot niin, että niitä sai syödä erlaisten paastojenkin aikana. Sama lähtökohta on meidän vesirinkelimme fiinillä amerikanserkulla eli bagelilla, joka nyt on tullut rapakon takaa Suomeenkin ikäänkuin uutuutena. Bagel halkaistaan ja väliin pannaan Philadelphia-juustoa ja savulohta ja johan tulee city-olo kuin Nykissä ikään.
Minulla on viitisen metriä keittokirjoja ja vesirinkelien ohje löytyi kahdesta, molemmat perinneruokakirjoja. Mutta netissä tulee tästäkin hausta parisataatuhatta osumaa. Suomalaiset ruokablogit se on rullannut läpi pari vuotta sitten, mutta resepteissä ei ole isoja heittoja.
Minä tein liian pieniä rinkeleitä yrittäessäni tähdätä sellaiseen kokoon, joka halkaistuna mahtuu tavalliseen (=vanhaan) leivänpaahtimeen. Rinkeli maistuu minusta parhaalta paahdettuna, voita ja appelsiinimarmeladia päälle. Seuraavalla kerralla isompia.
Tein puolenlitran taikinan eli vettä, hiivaa (50g), vehnäjauhoja (n.900g) ja suolaa (1tl), lisäksi noudatin suositusta ruokaisemmista rinkeleistä, lisäsin vielä pehmeää voita 100g. Ohjeissa sanotaan, että nostatettujenn rinkeleiden keittäminen ( 2l vettä + 2 rkl suolaa) riittää kun rinkeli nousee kattilan pohjalta pintaan. Minä voin ylpeänä ilmoittaa, että minun pienet rinkelini olivat kaikki syntymästään lähtien uimataitoisia, joten annoin heidän nauttia uinnista n.3-4 minuuttia ennen uuniinmenoa. Uuni 275 astetta ja 12 minuuttia (tai kunnes ovat kauniin vaaleanruskeita).