maanantaina, huhtikuuta 02, 2012

Mars Cookies

Olen jo monta viikkoa märehtinyt valokuvaamisen vaikeutta ja siihen liittyy tämä imeläntäydellinen blogi, jonka löytämistä kadun. Se vie mielenrauhan ja huomaan nyt jo haluavani kaikenlaista tarpeetonta pastellinväristä keittiökamaakin, joita kuvissa on. Siinä näkee kuvien tehon, niillä luodaan tarpeita. Siihenhän mainostaminenkin perustuu.

Kokeilin yhtä reseptiä sieltä ja harmikseni jouduin toteamaan, että lopputulos oli oikein hyvä, muidenkin kuin minun mielestäni. Nyt siellä on sitten käytävä altistamassa itsensä niille hempeyksille ja ties mitä siitä seuraa. Nämä Mars Cookies eivät ole mitään rapsakoita pipareita vaan pikemminkin muffinseja (vai kuuluuko sanoa muffineita? Minusta on tulossa kielivammainen). Noudatin reseptiä kerrankin ihan pilkulleen omituisista mitoista huolimatta. Yleensä lähden jossain vaiheessa omille teilleni kaikista vakaista päätöksistä huolimatta. Niinpä ainoa ero on sitten minun kökkö valokuvani, joka ei herätä kenenkään makean- ja leipomishimoa ostovimmasta puhumattakaan.
220 g voita ja
200 g fariinisokeria (käytin kuivaa, koska sitä Suomesta tuttua kosteaa ei ole) ja
110 g sokeria vatkataan oikei kuohkeaksi vaahdoksi
Lisätään
2 munaa ja
1 tl aitoa vanilja-uutetta
ja sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet
320 g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
50 g rouhittuja saksanpähkinöitä
3-4 pienittyä Mars-suklaapatukkaa

Muffin(s)ipellin koloihin paperivuoat ja niihin rohkeanpuoleinen köntti taikinaa. Uuni 180 C ja noin 15-20 minuuttia. Jäähtyneiden päälle pursotellaan sulatettua tummaa suklaata.

Luulenpa, että Mars-patukat voi korvata millä tahansa suklaapatukoilla, ihan omien mieltymysten mukaan ja samasta syystä voi joku pienentää sokerin/patukoiden määrää. Mutta lisätä ei kannata, seurauksena sokerihumala.

4 kommenttia:

  1. Hetkiäkkää en eppäile, etteikö nämä olis herkullisia!! Mulla ei ollu äsken kahavin kansa ku Jaffa-keksi, ja se ei kyllä kuulu mun suosikeihi :/ Tuommosee oisin iskeny kipiän hampaaniki enemmä ku mielellää :D

    Se blogi o sitte varmaa niinku Ostos-tv, sitä ei kyllä kansa passaa kattua... vähä aikaa ku kattoo, ni moon iha vakkuuttunu, että mää en voi jatkaa maallista vaellusta iliman justiinsa nuita liivejä eli raastinrautaa, ne kyllä osataa tehä ne mainokset... iha pelottava ohojelma!!!

    Mää jään nyt jännänä oottaan Lisse, että millonka sieltä alakaa tulla kuvia, joisa o niitä hempiänvärisiä keittiötarpeita :D :D

    VastaaPoista
  2. Olipa kyllä kerrassaan ihania kuvia tuolla linkin takana! :-) Vaan näyttävät kyllä nuo sinunkin leipomuksesi super herkullisilta :-)

    VastaaPoista
  3. En taida kokeilla onnistuisivatko keittiöpuuhat paremmin vaaleanpunaisilla välineillä, todellisuuden ja arjen väri on useimmiten harmaa, jotta ne elämän tähtihetket erottuvat kunnolla, kun ovat tullakseen, ei ole vispilän väristä kiinni.Riittää,että tulokset ovat syötäviä ja joskus jopa hyviä.Mutta tytöt, voi siellä imeläblogissa käydä haaveilemassa ja jos ihan oikeasti ja välttämättä tarvitsee jotain uutta, voi värinkin valita huolella.Ja tarvitseeko sen tarpeenkaan niin todistettu olla, voihan sitä muuten vaan...

    VastaaPoista
  4. Heh, Lisse mää kyllä, jos joku, tiijän että kaike ei tarvi olla nii tarpeenkaa, riittää ku se o ilo silimälle!! :D :D

    VastaaPoista