sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Grillikanan tuonpuoleinen elämä


Grillattu broileri maistuu tietysti sellaisenaankin ja ruokaisan salaatin siitä saa hetkessä. Se kannattaa perata lämpimänä, lihat irtoavat helpommin luista. Suttuista puuhaa, mutta tehtävä se on. Luista, nahoista ja muista roippeista keitän yleensä kanalientä, lisään liemeen pienet lihasuikaleet ja pakastan kanakeiton pohjaksi tuleviin tarpeisiin.
Tämä kanaruoka tarvitsi nimen siinä vaiheessa kun huomattiin, että se kuului lempiruokien listalle. Esikoinen nimesi sen Kanakalleksi. Miten ja miksi 3-vuotias siihen päätyi, ei käynyt koskaan selville. Ehkäpä hän ajatteli, että kana oli eläessään ollut nimeltään Kalle. Oli miten oli, Kalleja on tullut syötyä kymmeniä. Tämä ruoka on yleensä lastenkin mieleen. Ja helppo.
Kallea varten keitetään ensin sopiva määrä (= riippuu syöjien määrästä) spagettia hivenen raaemmaksi kuin al dente. Spagetti kumotaan öljyttyyn uunivuokaan ja päälle lorotellaan reilusti soijaa, sitten tulevat kanapalat, suikaloitu paprika ja 2-3 pienittyä ananasrengasta. Pyhäversiossa niiden lisäksi vielä katkarapuja, herkkusieniviipaleetkin käyvät. Kaiken päälle kaadetaan runsaasti löysää juustokastiketta, jossa täytyy olla runsaasti makua, kana ja spagetti ovat aika mauttomia sellaisenaan. Kanaliemikuutio, currytahnaa, valkosipulia, tabascoa tai sambal oelekia, voimakasta juustoa ja vielä murustettua Auraa, suolan kanssa malttia, sitä tulee juustoistakin. Pinnalle juustoraastetta ja vuoka uuniin gratinoitumaan. Puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa riittää. Tarjolle lisäksi raikasta, kevyttä salaattia.

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Polynéet



Elsa Andersonin konditoriasta Norbergin hiljaisessa pikkukaupungissa Västmanlandin läänissä Ruotsissa on tullut tärkeä matkailunähtävyys lähinnä kai siksi, että kaikki on säilytetty ennallaan perustamisvuodesta 1916 lähtien, ovesta astuu vuosisadan verran taaksepäin. Konditoria on saman suvun hallussa ja tuotevalikoimassa on edelleen Elsan kehittelemiä reseptejä. Kaupunki syntyi kaivostoiminnan vaikutuksesta ja sen loputtua on alkanut näivettyminen. Konditoria on voimissaan, koska nyt sen asiakaskunta muodostuu turisteista, jotka haluavat aistia menneen ajan ilmapiiriä ja maistella kahvin kera vaikkapa kuuluisaa tangotorttua tai polynée-leivoksia, joiden reseptiä minä kokeilin. Kävin Norbergissa, koska siellä asuu hyvin etäiseksi jäänyt hyvin läheinen sukulainen. Mystistä, vai mitä, mutta niin se elämä kulkee. Ostin kirjan muistoksi. Minulla ei ole oikeanlaisia polynée-vuokia, sellaisia korkeita metallilieriöitä, mutta pärjäsin mielestäni hyvin helppokäyttöisillä silikonivuoilla. Leivosten ulkonäkö on ruttuinen, maku hyvä.

Kymmeneen leivokseen tarvitaan murotaikina:

2 dl vehnäjauhoja
75 g voita
½ dl sokeria
½ tl leivinjauhetta
1 keltuainen
Taikina tulee helpommin käsiteltäväksi, jos se saa rauhoittua jääkaapissa ainakin tunnin. Jaa taikina
kymmeneen osaan, jotka joko kaulit sopiviksi läpyköiksi tai painelet taikinapallon leivosvuokaan.
Pohjalle kunnon lusikallinen omenasosetta, minulla oli kirpakkaa kotitekoista, ja sen päälle vielä isompi lusikallinen mössöä, jossa on
200 g mantelimassaa
1 valkuainen

Leivokset paistetaan 175-asteisessa uunissa 18 minuuttia. Jäähtyneinä niiden päälle voi siivilöidä tomusokeria. Minäkin olisin voinut, mutta unohdin.

lauantaina, syyskuuta 19, 2009

Normandialainen omenatorttu


Normandia on ranskalaisten omena-aitta ja siksi myös ranskalainen calvados on sieltä peräisin ja tähän torttuunkin se varmaan sopisi makua antamaan, mutta enpä ole tullut kokeilleeksi, vaikka olen tätä tehnyt jo vuosikymmeniä, hyvää on näinkin. Ja helppoa, jos surauttaa taikinan monitoimikoneella.Taikinaan tarvitaan:

150 g voita( siis voita, maku ratkaisee eikä terveellisyys, ei tätä jatkuvasti syödä)
3½ dl vehnäjauhoja
1 ronski rkl tomusokeria
2 rkl kylmää vettä
Taikina jääkaappiin rauhoittumaan ja sillä aikaa tehdään täytteeksi tuleva kiisseli:

75 g voita (nii´in, edelleen on mausta kysymys) sulatetaan pienessä teflonkattilassa, lisätään
1½ dl sokeria ja annetaan sulaa miedolla lämmöllä, lisätään
2 isoa (tai 3 pientä tai 2 keskikokoista + 1 keltuainen) munaa, joiden rakenne rikottu haarukalla

Ja sitten kuumennellaan vaan ei saa kiehua. Ja vielä lisätään
150 g mantelimassaa raastettuna/ revittynä/ pienittynä ja sekoitellaan kunnes kiisseli on tasaista ja sen annetaan jäähtyä. Vielä lisätään makua antamaan
1 sitruunan raastettu kuori.

3 hapokasta omenaa kuoritaan ja kuutioidaan (sentti kertaa sentti). Minä ostan omenat kaupasta ja siellä ei juuri kotimaisia näe, joten en tiedä lajikkeista mitään, mutta hyvä kirpeänhapokas ulkomainen on Granny Smith.

Painele taikina jauhotetuin käsin irtopohjavuokaan pohjalle ja reunoille. Levitä omenakuutiot tasaisesti taikinapohjalle ja kaada kiisseli päälle. 200-asteisen uunin alaosassa paistoaika 30-40 minuuttia, lopussa voi olla syytä peittää vuoka leivinpaperilla, jos alkaa liikaa ruskistua. Et voilà, une tarte aux pommes! Voi tarjota kermavaahdon kera, mutta ei mielestäni tarvitse sitäkään.

lauantaina, syyskuuta 12, 2009

Blogimenestys

Olen jo melko kauan lueskellut Ree Dummondin blogia Pioneer Woman. Se oli aluksi virkistävän mutkaton, selkeä - ohjeet kuvattu ja selitetty vaihe vaiheelta - ja vitsikäskin. Mitat kääntyvät helposti Online Conversion-ohjelman avulla ja ainekset ovat useimmiten korvattavissa ellei jenkkituotetta löydy. Mutta nyt siinä blogissa on todella alkanut mennä lujaa. Pioneer Woman saa tuhansia kommentteja ja hänestä on tullut netti-idoli ja -ilmiö. Hän jakaa tuon tuostakin tuotepalkintoja, esimerkiksi KitchenAid talouskoneita ( maistuis kyllä mullekin ) ja hän kehittelee reseptejä määrätyille tuotteille eli osallistuu myynninedistämiseen. Hän ei ole enää sama karjatilan emännäksi päätynyt citysinkku, jolla on 4 lasta ja macho-Marlboromies, jolla on aina nälkä, mutta ei syö mitä tahansa. Sivustot ovat kasvaneet siinä määrin, että joko hänellä on henkilökuntaa niiden hoitamiseen tai hän ei osallistu perheensä elämään ollenkaan. Kotikutoisuus ja pienitalopreerialla-idylli on enää pelkkä kupla. Nyt häneltä ilmestyy keittokirja, jonka markkinoimiseksi hän tekee Yhdysvallat kattavan mainoskiertueen ukon ja lapsien kanssa eli karjatilalliset ovat valjastaneet markkinatalousvankkurit matkantekoon ja tilanhoito kai järjestyy rahan voimalla. Nyt alkaa olla liikaa bisnestä, nettisivut ovat menettäneet tuoreuttaan, vitsikkyys menee laskelmoinnin puolelle. Minähän rankaisen, lakkaan käymästä niillä sivuilla! Siitäs saavat. Mutta saatan kuitenkin tehdä tätä jogurtti-marmeladikakkua toisinaan. Se on ihan hyvä. Mitään Canola-öljyä en ole edes etsinyt, vaan käyttänyt tavallista neutraalia ruokaöljyä ja jogurttina maustamaton turkkilainen.

lauantaina, syyskuuta 05, 2009

Saako sotkea?

Ostin tänään divarista keittokirjan, joka on ollut haluttavien listalla pitkään. Se oli varsin edullinen ja oikein siisti, suorastaan käyttämättömän näköinen, suojapaperikin ihan ehjä, joten minähän sen sitten ostin. Kotona oli tarkoitus uppoutua kirjaan nautinnollisesti oikein ajan kanssa, kirjassa on erityisen upea, tunnelmallinen kuvituskin. Mutta koko kirjasta meni maku. Yhdellä aloitussivuista oli omistuskirjoitus, kirjan oli joku Kekke saanut 40-vuotislahjaksi kolmelta kaveriltaan. Ihan kelpo lahja, ei siinä mitään, mutta Kekke oli myös kirjoitellut kommentteja sinne tänne ja oikein musteella, osan ilmeisesti kännipäissään. Hän oli tehnyt merkintöjä sivulle, jossa oli juhlienvalmistelijan muistilista. Listalla muistutettiin ostamaan kauniinvärisiä kynttilöitä. Kekke on kirjoittanut marginaaliin kommentin, josta ilmenee, että hänen muistiaan koettelee enemmän kynttilöiden sammuttaminen, koska hän yleensä sammuu itse ensin. Viinisuositusten ja -määrien kohdalle hän on kirjoittanut, että viini saa loppua kunhan viina riittää. Teemajuhlaehdotuksiin hän on lisännyt natsijuhlat. Minä närkästyin ja olen nyt kahden vaiheilla: heitänkö ylevästi kauniin kirjan roskiin vai ryhdynkö harjoittamaan sensuuria eli peitän kommentit korjauslakalla, koska en ainakaan halua, että kukaan koskaan luulee minun ne kirjoittaneen. Hemmetin Kekke, ei lahjakirjoja kierrätetä.