keskiviikkona, kesäkuuta 23, 2010

Sitruunamarenkitorttu

eli englanninkieliseltä nimeltään Lemon Chiffon Pie on jälkiruokaklassikko, joka sopii myös kahvipöydän antimiin. Tällä nimellä löytyy lukemattomia reseptejä, mutta minun ihmisikä sitten löytämäni on mielestäni yksinkertainen ja onnistuu kokemukseni mukaan aina. Reseptissä luki, että onnistuessaan jäähtynyt torttu hikoilee siirappihelmiä. Kuten kuvasta näkyy. Torttu siis onnistuu aina tai sitten minä olen erinomainen leipuri. Mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa, todisteita epäonnistumisistani voisi olla vaikka kuinka paljon, mutta nekin on hävitetty syömällä, nuukia kun ollaan. Tekemällä oppii eli parempaan suuntaan olen menossa.

Torttupohjaa varten sekoitetaan
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
tilkka kylmää vettä
Pohjataikina syntyy vähimmällä vaivalla monitoimikoneella. Taikina painellaan ohuelti isohkoon (halkaisija 25 cm) piirakkavuokaan. Taikina saa rauhoittua jääkaapissa sillä aikaa kun sitruunatäyte valmistuu.

Keittele hiljakseen, kunnes kiisseli saostuu:
4 dl maitoa
4 rkl maizenaa
1.25 dl sokeria

Lisää
2 keltuaista
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
ja lisäämisen jälkeen kiisseli kuumennetaan, mutta se ei saa kiehua jotta se ei juoksetu.

Kiisseli sivuun jäähtymään ja tässä vaiheessa voi halutessaan lurauttaa sekaan ruokalusikallisen limoncelloa.

Piirakkataikina 225-asteiseen uuniin esipaistumaan 15 minuutiksi ja sillä aikaa vatkataan
2 valkuaista kovaksi vaahdoksi ja lisätään vaahtoon vähitellen, edelleen vatkaten
4 rkl sokeria

Piirakkapohja uunista, kiisseli kehiin ja sen päälle levitetään marenki taiteellisen pyörivin liikkein ja nostellaan marengista huippuja (tätä taitoa minun on vielä hiottava).
175-asteiseen uuniin n. 15-20 minuutin ajaksi, jolloin marengista on tullut maitokahvin väristä.
Torttuun käydään käsiksi vasta jäähtyneenä- vasta silloin maut ovat kohdallaan - mutta sitten se kannattaakin syödä kokonaan, sillä jääkaapissa marenki lässähtää, nahistuu ja sitkistyy. Eli ei tätä pelkästään itselle kannata tehdä - edes minun vaikka perso olenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti