Silmäniloa

Kirsikka ja kastanja  kilpailevat kukkaloistossaan samanaikaisesti ja vaikea olisi valita voittaja. Kuvasin nämä työpaikallani, toisen pihalla ja toisen ikkunasta. Kastanjapuu on jo kasvamassa ohi 4-kerroksisesta talosta. Kuvasin nämä näkymät, koska olen muutaman viikon kuluttua lopettamassa lopullisesti työurani. Aioin tehdä niin jo vuosi sitten, mutta jostain syystä suostuin jatkamaan osa-aikaisena. Nyt tiedän, että se oli huono päätös, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Eikä se ole taatusti elämäni ainoa huono päätös, joten siellä se menee muiden seassa. Tätä kukkaloistoa on vain muutaman päivän, enkä näe sitä työpaikaltani.On hakeuduttava  tiettyjen ikkunoiden luo ja siellä kiipisteltävä varpaillaan, jotta näkee nämä puut. Mutta joka vuosi olen niitä ihaillut ja kukinta-ajasta on tullut ilahduttava lähtölaskenta kesään ja lomaan. Seuraava etappi on sireenien ja tuomien kukkiminen kuun lopulla. Työmatkan varrella on puisto, jonka kautta kulkemalla voin nauttia näistä ihanista tuoksuvista kukkijoista. Ne palauttavat pelkällä tuoksullaan valtaisen määrän muistoja lapsuuden huolettomista kesistä, jotka näin jälkeenpäin tuntuvat olleen pitkiä, paahteisia hellekesiä vailla pilvenhäivää ja huolia. Hyvä niin.
                                         

Kesä on tulollaan, kun kaupassa on tarjolla raparperia. Vuosi sitten kävin  "keväthuumassani" (himot ne on hiirelläkin) läpi muutaman raparperireseptin ja raparperimuistot. Mitään uutta erilaista ei vielä ole tullut vastaan, mutta koska jotain oli tehtävä kokeilin uudesta keittokirjastani raparperi-marenkipiirakkaa, joka poikkeaa aikaisemmasta raparperihyveestä siinä, että pohjana on paitaikina (4 dl vehnäjauhoja, ½ dl sokeria, 150 g voita, 1 muna + 1 keltuainen, 1 tl vanijasokeria), joka on helpointa hurauttaa monitoimikoneella. Pohjaa esipaistetaan 10 minuuttia 200-asteisessa uuniss ja päälle levitetään raparperikompottia (paloiteltuja raparperejä ja sokeria paahdetaan uunissa kunnes raparperi pehmenee) ja marenki (3 valkuaista 2 dl sokeria, pirskaus sitruunamehua) ja paistetaan n. 20-25 minuuttia.

Marenki on yhtä paljon perunapellon näköinen kuin vuosi sitten .Olisi pitänyt muista laittaa se pursottamalla, vaikka se onkin  suttuista puuhaa. Mutta sainpahan näyttää tämän ranskalaisen irtopohjavuoan, joka on aivan mahtava käytössä siinä missä pyöreä vastaavakin. Nyt sain mainittua senkin.