maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

Blogi kituu

Olen viime aikoina laiminlyönyt blogia, jos sen säännöllinen kirjoittaminen on jonkinlainen velvollisuus. Olen miettimässä mitä elämälleni teen ja mikä minusta tulee. Mitkään kiireet eivät estä kirjoittamasta, aikaa on. Ruokajutut ovat lakanneet kiinnostamasta, sekä niiden lukeminen että kirjoittaminen, vaikka kokkaaminen ja leipominen ovat minusta edelleen mukavaa puuhaa. Lukemiseen käytän myös paljon aikaa, mutta lukemistani kirjoista kirjoittaminen tuntuu samalla tavalla merkityksettömältä kuin omista syömisistä kirjoittaminen. Life-style blogi voisi olla monipuolisempi, mutta minulla ei nimenomaan ole mitään life-styleä. En shoppaile, en sisusta, en seuraa muotia, en syö ulkona enkä matkustele, en saa vaikutteita mistään menevästä tuttavapiiristä ja työelämä on osaltani ohi. Politiikasta, uskonnosta ja sairauksista en ainakaan aio kirjoittaa ikinä. Tässä on nyt harkittavana kirjoitanko yhtään mistään, kun olen näin tylsä.

Jos tämä nyt on grande finale, niin tässä tulee kuitenkin leivontaresepti. Ihan vain siksi, että tästä on tullut meillä kotona suosikki. Se on sairaan terveellinen ja sopii siihen jokakesäiseen harhaan, että nyt liikutaan, syödään kevyesti ja saadaan sellainen olo, että vielä se vuosikausien takainen vyötärönpaikkakin alkaa oireilla ja jonain päivänä ennen kuin syksy pimenee ja sen mukana mieli mustuu, se löytyy! Se vyötärö!
 Resepti on poimittu Ruotsin kesä- ja joulumieheltä, Ernst Kirchsteigerilta. Hän on taiteellinen monilahjakkuus, joka ohjelmissaan restauroi, nikkaroi, ompelee, kokkaa ja leipoo - sellainen yhden miehen Strömsö.
Nämä kaurakeksit tai -näkkärit valmistuvat nopeasti ja helposti.
Tarvitaan:
1 dl  auringonkukansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl sesaminsiemeniä
1 dl kauraryynejä
2 dl vehnäjauhoja
2½-3 dl ruissihtijauhoja
2 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta
1 dl oliiviöljyä
2 dl vettä
Kaikki ainekset sekoitetaan taikinaksi, josta kaulitaan n. puolensentin levy. Otetaan muotilla/ leikataan taikinapyörällä näkkäreitä. Minä vielä kaulitsin taikinalevyn "kruskavelilla", mikä se sitten suomeksi onkin, tuo nyppyinen kaulin, jolla tehdään kuvioitua pintaa. Paistetaan 15-20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Voi syödä sellaisenaan ja haaveilla kangastuksen lailla väikkyvästä vyötäröstä, voi voidella ja laittaa jotain päällisiä JA TIETYSTI voi voidella viikunamarmeladilla ja sen päälle vankka viipale brietä tai auraa, muutama ihan aluksi ja  goodbye ja hasta la vista kaikki vartalohaaveet, mutta suurta mielihyvää, aluksi.
                                     Kaulinperhe on  saanut vieraaksi serkkunsa Piirakkapulikan.

5 kommenttia:

  1. No mutta Lisse!!! Mitä nää täälä nyt oikee höpäjät, nokka pystyy ja kohti uusia pettymyksiä, vai mite se sanonta meni... joskus o alamaisa ja sillo kaikki tuntuu niiiiii turhalta, esim vaikka bloggaus, noot nyt vaa jostai syystä masentunu, virtuaalihalit täältä halavatun kylymästä Pohojolasta.

    Mitä jos vaikka alottasit jonku uuven harrastuksen, vaikka semmosen jota et ikkää, suin surminkaa, ollu ajatellu... olokoon se sitte vaikka rivitanssia, nuppineulojen kerräämistä, ristikoijen laatimista (tai ite asiasa ehä mää tiijä, vaikka oisit nuita kokkeillu, mutta kyllä nää pointin ymmärsit).

    Nyt sulla o sitä aikaa, mistä aina haaveillaa ja eikö ne sano, että sitte ku eläkkeelle jää, ni sitte se vasta kiirettä pittää. Työelämäsä ku o mukana ni sitä melekee ellää vaa toisille, nyt o aika ellää ITELLE!!

    Hops ja potku persuuksille, sillo ku vaipuu synkkyytee, ni määki oikee ootan (sitte ku moon aikani rypeny pohojalla), että joku sannoo, että nyt niskasta kiinni ittiä, asiat vois olla palijo huonomminki!

    Nii että tsemppiä, mää jään oottaan sun seuraavaa postausta, tulipa se sitte huomena, ens viikolla tai ens vuona :D :D

    VastaaPoista
  2. Lisssseeeeee, herätyyys!!! Moon käyny vilikuilemasa, että kuuluuko mittää, mutta huoh...

    VastaaPoista
  3. Lissssseeee, nyt ois hyvvää matskua taas bloggiinki, palluumuuttajan elämästä!! Jännänä jään oottamaan <3

    VastaaPoista
  4. Elbow jne--- Nyt on helmikuu 2016. lukisin sinua vielä! Uutisia: Äitini, 92 vee, kuoli elokuussa. Sukuhistoriaan jäi aukkoja. Yrjö-sedän kaikki lapset ovat nyt manan majoilla.

    VastaaPoista
  5. Tulin kurkkaamaan, että josko se Lisse ois innostunu kertomaa, että mitenkä se elo on lähteny sujumaan Suomen kamaralla, muttei vielä... joku päivä ehkä!? Terveisiä sinne etelään <3

    VastaaPoista