Nämä tuunatut perunaleivossiilit tein siksi, että näin idean parissakin blogissa ja tarvitsin jotain kivaa viemistä Mantan 10-vuotispäiville ja arvioin, että ne olisivat taitojeni rajoissa. Monissa leipomisblogeissa on huikeita täytekakkuja, jotka ovat taideteoksia. On kuvia, kimallesuihketta, marsipaanihahmoja, taidokkaita pursotuksia ja kaikki usein tilaajan toivomuksesta toteutettuina. Minun taitoni, kärsivällisyyteni, aikani eivätkä välineeni riitä moiseen ja kun ajattelen tarkemmin, ei ole niitä tilaajiakaan.
Siileissä oli tarpeeksi haastetta. Useimmat opettavaiset sanonnat voi elämällään todistaa tyhjäksi sanahelinäksi, mutta kerrankin, miten totta onkaan sanonta "työ tekijäänsä opettaa"! Seuraavat siilit syntyisivät jo sujuvammin, siistimmin ja olisivat oikeita muotovalioita. Laitoin siiliaihiot pakastimeen, jotta niitä olisi helpompi käsitellä kun ovat kovia. Siinä kävi niin, että suklaakuorrutus jätkähti jähmeäksi epätasaisina klöntteinä jäisen siilin pintaan eikä strösseli enää ottanut tarttuakseen ja siitä taas seurasi voimasanoja, mutta minulla on siilien kanssa diili ettei niistä puhuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti