Virtuaalimässäilyä

Nora Ephron-teema jatkuu, sillä katsoin hänen ohjaamansa elokuvan Julie & Julia. Se on hyväntuulinen satu, oikein sopiva ehtoopuolen ihmisille, perustuu kahteen tositarinaan, mukana jopa keski-iän ylittäneitä henkilöitä. Sadusta se käy siksi, että kenenkään elämää ei koettele mikään vaikea asia, ei rahahuolia, ei erota, ei sairastuta ja kuollaankin vasta lopputeksteissä. Mutta keittokirjan tekemiseen perustuvassa elokuvassa vaahdotetaan, silputaan, lorotetaan viiniä pataan ja mätetään voita paistinpannuun tirisemään kaiken aikaa.
Meryl Streep on hersyvän elämäniloinen Julia Child, jolla on ruma metallisenfalsettinen, kaakattava ääni. Samalta kuulostaa myös oikean Julia Childin ääni youtuben videopätkissä. Julia on reippaasti yli 180-senttinen kolho nainen vailla ulkoista viehätysvoimaa. Ihmetellä sopii miten Streepistä saatiin pitkä, onko se optista kikkailua vai ovatko kaikki muut näyttelijät tavallista lyhyempiä? Hänen roolihahmonsa on elokuvan ehdoton keskipiste ja kantava voima. Ihmeellisen valovoimainen ja muuntautumiskykyinen näyttelijä, kun ajattelee hänen rooliensa kirjoa vuosikymmenien varrelta.

Se, mikä tekee elokuvasta sadunomaisen, on vaikeuksien puuttumisen lisäksi ihanan tunnelmalliset pariisilaisnäkymät ja periranskalaiset keittiöt ja se aito oikea rakkaus, joka yhdistää Childin pariskunnan. Lyhyt, kalju virkamies Paul Child on aina vain yhtä rakastunut kaakattavaan vaimoonsa ja myös sanoo ja näyttää sen, tukee myös vaimonsa keittoharrastusta kaikin tavoin, herkkusuu kun on itsekin.

Oivalsin tätä kirjoittaessani, että tähän sopisi jatkoksi vielä resepti Julia Childin jostakin keittokirjasta. Niitä on monia ja nyt niitä on helposti saatavilla, koska elokuvan suosion myötä myös kirjojen kysyntä on kasvanut. Pitänee panna hankintalistalle.