Ensimmäinen kirjasto

Koulu oli iso puurakennus mäellä koivujen keskellä. Vieressä oli pienempi rakennus, jossa asui johtajaopettaja suuren perheensä kanssa ja sen rakennuksen toisessa päässä oli isohko huone, joka oli kylän kirjasto. Seinät olivat kirjahyllyjen peitossa, mutta valikoima oli vaatimaton ja jako aikuisten ja lasten kirjoihin oli tiukka. Lapsien lainauksiin myös puututtiin, ei näin montaa, ei vielä tätä, mutta siitä huolimatta kirjoista avautui valtava maailma. Ovensuussa oli iso kirjoituspöytä, jonka ääressä istui Hän Joka Kirjasi Lainat, useimmiten Johtajaopettaja, joskus hänen vaimonsa tai joku melkein aikuisista lapsista. Mutta joskus siinä istui nuorin lapsista, poika, joka oli samalla luokalla kuin minä,joku aikuinen oli toki lähettyvillä. Nöyryytys oli suuri kun tämä ipana sai olla hoitamassa kirjastoa ja kateus kaihersi sisuksissa kun minäkin olisin halunnut lonksauttaa isolla leimasimella palautuspäivän kirjan takana olevaan lainauslipukkeeseen. Palautuspäivä piti käsin asetella kohdalleen ja leimasinta käyttää välillä mustetyynyssä, jos jälki alkoi hiipua. Mutta se leimasimen ääni, se äänekäs lonksaus, oli kiehtovin osa toimitusta. Minä haaveilin usein, että saisin sellaisen leimasimen lahjaksi ja saisin leimata tärkeitä papereita. Ehkä peräti voisi työkseen leimata. Sepä vasta onnea ja voisiko työ enää mielekkäämpää olla!Tilapäinen leimaaja, apulaisleimaaja, nuorempi leimaaja, vanhempi leimaaja, täysin palvellut leimaaja, ehkä uran huipuksi suorastaan leimausneuvos.
Kortistolaatikko oli myös mielenkiintoinen välilehtineen. Minun sisälläni oli pieni byrokraatti, joka paloi halusta käsitellä sen kirjoituspöydän tarvikkeita. Kirjojen järjestelykin oli minusta kiehtovaa, eri osastot aakkosjärjestyksessä.
Kävin kirjastossa joka viikko, joskus äidin kanssa, useimmiten hyvän kaverin kanssa. Kirjastoasioinnin jälkeen jäimme usein koulunpihalle urheilukentän laidalle. Siellä oli nojapuut ja me keikuimme niissä ja lopuksi roikuimme polvitaipeista pää alaspäin kuin lepakot levätessään ja sitten juoksujalkaa kotimatkalle, pari kilometriä.