Ilmaiset leikit

Niitä oli. Paljon. Silloin joskus kauan sitten, kun hiekkatiet pölisivät kesällä ja talvella olisivat kadonneet näkyvistä kokonaan ellei olisi ollut näreitä hankeen työnnettyinä aurausmerkeiksi ja ajoradan merkeiksi. Ajajia oli niin harvassa, että teillä leikittiin, auton ääni kuului kaukaa joten ehti mennä sivuun. Ja tämä oli sentään Varsinais-Suomea siihen aikaan kun meillä oli ilmastoasiat kunnossa.
Silloin kuumina kesinä, kun muksuilla ei ollut kelloa eikä rahaa, televisio ei varastanut aikaa eikä ulkona ollut mahdollista kuunnella musiikkia, silloin oli mielikuvitus lapsen paras huvitus, eikä ainoastaan köyhän. Maattiin kedolla selällään ja katseltiin pilviä, kerrottiin toisillemme mitä niissä näkyi. Valkoiset pulleroiset poutapilvet kesätaivaalla lipuivat hitaasti yli taivaankannen ja muuttivat muotoaan. Voi kiepsahtaa mahalleen, taittaa heinänkorren ja tehdä siitä silmukan laittamalla korrenpäät ristiin, sitten silmukka suuhun ja antaa syljen kasaantua ja vips, sinulla on kiiltelevä sylkipeili. Hetken aikaa. Voi kilpailla kuka tekee isoimman. Kokoa rajoittaa tosin se, että se tehdään suussa. Voi tehdä kaksi silmukkaa peräkkäin, korsi kestää ja taipuu, ja voilà: kaksoispeili. Tyttöjen leikki: nuole kynnet ja voit hetken aikaa leikkiä, että sinulla on kynsilakkaa. Oikeasti sitä ei ollut ennen kuin aikuisena. Heinän kukinnon voi vetää kouransilmäänsä ja arvuutella kukko vai kana. Kukko jos oli töyhtö. Hiekkaiselle maantielle voi piirtää ja kirjoittaa. Siellä voi urheilla hyppäämällä pituutta, vauhdilla, ilman vauhtia, takaperin. Maantielle voi piirtää hyppyruudukon. Tienvarsilta voi poimia kukkia, kilpailla kuka löytää eniten erilaisia. Voi tehdä voikukkaseppeleen päähänsä tai voi tehdä voikukkakiharoita. Ison voikukan pullea varsi halkaistaan pituussuunnassa moneeen suikaleeseen ja pannaan hetkeksi veteen - sadevesitynnyriin tai ojaan, ja kohta on hienoja voikukkapermanentteja.
Jos aikaa oli paljon ja sää sopiva, saatettiin pystyttää kauppa. Päivä kului kun hankittiin kaupan varastot, itse kauppaleikki oli toissijainen. Myytävät löytyivät aina luonnosta, kuusenkävyt olivat makkaroita, männynkävyt munia, voikukan kukinnot voita, varret makaronia (spagetti-sanaa emme tunteneet) jne. Joskus tehtiin savitöitä kun löytyi sopiva kostea oja, jonka seinämä oli sinisavea. Ojanpenkalla oli illalla kuivumassa monta pientä astiastoa. Märkinä ne olivat silkinsileitä ja niihin voi pistellä ja raaputtaa koristekuvioita. Kuivuttuaan ne olivat harmaita, karheita ja hauraita eikä niillä sitten enää leikitty.
Nämä leikit olivat tarjolla kenelle tahansa, ihan ilmaiseksi. Isoja investointeja ei tarvittu seuraaviinkaan. Joka talossa oli rakentamisen jäljiltä laudanpätkiä, vääntyneitä ruosteisia nauloja ellei kunnollisia ja niistä väsättiin puujalat, usein isompien sisarusten tai isien avustuksella. Pyykit kuivuivat narulla kaikkien pihoissa ja narunpätkä löytyi aina hyppynaruksi. Jos saatiin pitkä naru, jaettiin vuorot: pyörittäminen oli tylsää, mutta välttämätöntä ja hyppääjiä juoksi "ulos" ja "sisään", 3-4 saattoi olla yht´aikaa hypätä letkuttelemassa kunnes väsyivät tai tahti meni sekaisin. Pitkä, paksu lankku kiven tai kannon päällä = hyppylauta. Jotta meno olisi ollut tasaista ja ilmalennot antoisia, piti lankkua siirtää hyppääjien painon mukaan. Painavalle riitti lyhyt pätkä, kirppu tarvitsi pitkälti lautaa. Ja auta armias jos hypättiin epätahtiin - tahallaan tai vahingossa - se vasta sattui, tärähdys viilsi päästä jalkoihin. Mutta luut vahvistuivat.
Tytöt olivat yleensä taitavia pallottelemaan vähän tennispalloa pienemmillä kumipalloilla, joita oli monen värisiä. Jotkut olivat suorastaan jonglöörejä. Minun kärsivällisyyteni ei riittänyt kuin kahdella pallolla pallotteluun seinää vasten, mutta isosisko panosti pallotteluun tosissaan ja selvitti kaikki kuviot neljällä pallolla. Kuviot olivat erilaisia pyörähdyksiä, taputuksia tietyssä järjestyksessä ja kun joku palloista putosi, vaihtui vuoro ja seuraava tuli esittelemään taitojaan. Tämä pallosisko oli muutenkin sirkuskelpoinen, käveli käsillään, teki siltakaatoja ja heitti kärrynpyöriä. Minä tiesin rajoitukseni enkä edes unta nähnyt moisista.