Facebook

Minä olen mielestäni jo kauan tietänyt mitä Facebook pitää sisällään, noin suurin piirtein, ja olen ymmärtänyt senkin, että se on nuorten ihmisten arkipäivää. Kaikkihan siellä roikkuvat päivittäin. Huomasin henkilöitä googlaillessani, että yhtenä osumana alkoi aina olla Facebook. Ja niin minä sitten yhden kauan sitten kadotetun henkilön etsiskelyssä kirjoittauduin sisään ja aloin tutkia mitä sieltä löytyy. Täytyy sanoa kuten Tuntemattoman Hietanen, ett´ kyl´ mää olen kauhiast´ hämmästyny. Koko muu maailma tuntuu olevan toisissaan kiinni verkostuneina. Kaikilla on kevyesti 150-300 kaveria ja kun jokainen on osa jotakin verkkoa, ovat periaatteessa kaikki kiinni toisissaan jollakin tavalla, jonkun lenkin tai silmukan kautta. Minä olen se avaruudessa kelluva irtosielu. Verkoston jäseniä sanotaan kavereiksi, ei sentään ystäviksi, mutta minulla ei ole koskaan missään elämäni käänteessä ollut sataa kaveria. Jos minun olisi nyt pakko listata niitä vaikka kymmenen, siellä olisi jo hammaslääkärinikin, eikä hän varmaan suostuisi kaveriksi. Minähän olen hänelle vain setti paikattavia hampaita. Onhan minulla muutama sukulainen ja on minun työpaikallani muitakin kuin minä, mutta yhteydenpito hoituu työajalla. Se on totta, että muutama hyväkin ystävä on tässä elämänsaatossa jäänyt ja ehkä juuri siitä syystä, ettei silloin ollut Facebookia. Muutaman kerran kun on muuttanut ja kauas niin kaikki entinen jää eikä uusia tuttavuuksia enää kovin herkästi hanki. Kaipa minä sitä uudelleen löytynyttä kadotettua hoitelen jatkossa Facebookissa kunhan ällistyksestäni selviän. Mutta siis millä ajalla ne muut sen tekevät? Siellä kun satoja moikkailee ja päivittää kuulumisia puolin ja toisin, ehtiikö niitä enää livenä tavatakaan? Onko syytäkään? Määrä vai laatu? Mitä kaikkea kavereiden kesken jaetaan? Onko skaala happovaivoista kuolemantapauksiin ja kaikki siltä väliltä?