Lumileikit

Silloin kauan, kauan sitten talvet olivat aina runsaslumisia. Siinä sitä sitten olikin ajankulua runsain mitoin, vaikka ei olisi omistanut kelkkaa, suksia tai luistimia.
Jos oli suojasää, niin kuin muistojen mukaan usein oli, tehtiin lumipalloja ihan varastoonkin, pojat lumisotaa varten ja tytöt enimmäkseen lumilyhtyihin. Lyhtyjä oli isoja ja pieniä, yksinkertaisia ja koristeltuja. Kynttilänpätkä lyhdyn sisälle ja illan pimetessä oli mukava katsella ikkunasta näitä tunnelmallisia tuikkuja. Lumiukkoja tehtiin kokonaisia perheitä ja lumilinnoja tehtiin myös, pieniä yhden hengen poteroita ja suurimmat kaksikerroksisia linnakkeita torneineen ja salakäytävineen. Käytäviä tehtiin myös isoihin auran jättämiin lumivalleihin. Koskemattomaan hankeen poljettiin seinättömiä asuntoja - ikään kuin pohjapiirustuksia - ja niihin rakennettiin lumesta huonekalut. Puhtaan valkoiselle hangelle heittäydyttiin selälleen ja tehtiin lumienkeleitä tai painettiin kasvot syvälle hankeen pitkäksi aikaa niin että tunto hävisi ja otsaa vain vihloi. Sillä lailla syntyi hieno kasvojen muotti. Syvässä umpihangessa kulku oli hetken aikaa hauskaa, mutta hikistä ja raskasta hommaa pitkän päälle. Hauskaa oli myös kieriä lumisia rinteitä alas. Silloin, kun satoi hiljalleen isoja kämmenenkokoisia hiutaleita, niiden matkaa seurattiin suu auki ja valittiin ajoissa se, joka vangittiin kielelle. Lumen syömisestä oli kaikkia varoiteltu, mutta syötiin kumminkin ja nuoleskeltiin jääpuikkoja.
Erityisen mieleenpainuva kokemus oli loppukeväästä esiintyvä hankikanto. Pakkasyön jäljiltä edellisen päivän suojasään kostuttamat hanget olivat aikaisin aamulla kovan kuoren peitossa. Vapaudentunne oli huikea kun saattoi juosta kevyesti hangella, yhtä uskomaton tunne kuin jos kävelisi veden päällä. Auringon lämmittäessä hanki muuttui pian taas omaksi höttöiseksi itsekseen. Olin kerran pääsiäisen aikaan pajunkissoja poimimassa hankikannon turvin kun humahdin vyötäisiäni myöten hankeen. Oli työn ja tuskan takana päästä ylös, ja toinen saapas jäi sinne. Jompikumpi isosisko komennettiin se hakemaan ja se puolestaan aiheutti kostotoimia, sellaisia vaivihkaisia, sillä pienempiään ei saanut kurittaa. Siispä hän ei voinut turvautua lumipesuun, joka oli tavallinen kiusanteko- mutta myös tykkäämisleikki. Uhrin naama työnnetään hankeen tai siihen hierotaan kourallinen lunta, toinen kourallinen niskasta vaatteiden alle viimeistelee homman.