Silikonitekstini käsittelee tätä ihmeainetta vain keittiön näkökulmasta. Minulla on leivinpapereita, muffin(s)imuotteja, jouluna sain ison kakkuvuoan, on pullasuti,paistinlasta ja kaavin vai nuolijako on se oikea nimitys. Lisää tulee varmasti hankittua, sillä materiaali on niin vaivaton ja helppohoitoinen. Vuokia ei tarvitse voidella ja jauhottaa ja silti aina irtoaa. Aikaisemmin tuntuivat pinnoitetut vuoat edistykseltä ja sitä ne tietysti olivatkin pinnoittamattomien jälkeen. Niitä piti voidella huolella ja silti leipomukset tarttuivat vuokaan, itku kurkussa sai todeta että piloille meni ja vuokien pesukin oli työlästä jynssäystä.
Törmään omaan ikääni joka käänteessä. Kun on kauan elänyt, ei voi olla huomaamatta miten asiat ennen hoituivat ja mikä on tilanne nykyään. Minä olen ilman televisioa kasvanut, nukkunut nuoruuteni papiljotit päässä, ällistellyt sellaisen keksinnön tarpeellisuutta kuin naisten sukkahousut. Sukkahousut olivat siihen asti näkyneet miesten asusteena keskiaikaisissa maalauksissa. Muistan milloin maistoin jogurttia ensimmäisen kerran ja miten tuoreet paprikat tulivat kauppoihin ja niistä varoiteltiin, ovat yhtä tulisia kuin pustan pojatkin! Pitkälti toiselle kymmenelle asti vartuin irtomaidolla, jota annosteltiin isosta tonkasta pitkävartisella litranmitalla asiakkaan omaan kannuun. Maitoa, pastöroitua vaan ei homogenisoitua, oli tasan yhtä lajia, piimää ja kermaa oli myös. Siinä maitokaapin anti. Ei ollut asiakkaalla paljon päätöksentekoa, lähinnä ota tai jätä.
Kehitys on elinaikanani ollut huimaa ja arvatenkin vauhti vain kiihtyy. Lapsuuteni ja nuoruuteni maailmaa ja silloista elämäntapaa ei ole kuin muistoissa eikä sen perään kannata enempää haikailla. Hyvähän se on, että ihminen selviää arjesta vähemmällä työllä ja vaivalla. Sellaisiin uudistuksiin on helppo mukautua. Niin, että silikonia sopii tulla lisää kunhan käyttötarkoituksen saa itse valita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti