Suunnittelu, seuranta ja arviointi

Uusivuosi ei ole minulle enää mikään tilinpäätös tai uuden alku kuten joskus aikoinaan. Itsetuntemus on kaiketi lisääntynyt niin ettei itseään kannata huijata tyhjillä lupauksilla. Olen luopunut suunnitelmataloudesta lähes kokonaan. Nuorempana ja oikeasti nuorena sorruin elämään sitä niin tavallista "sitku-elämää" eli kaikki mitä halusin tai tavoittelin oli aina jossain muualla. Iän mukana on helpompi ottaa elämä sellaisena kuin sen saa, päivä kerrallaan. Matkan varrella on kertynyt kokemuksia olemassaolon hauraudesta ja sattumanvaraisuudesta. Mielestäni olen selvinnyt voittajana, vaikka tämä tähän päättyisi: eläkeikä käsillä, mutta terveys kohtuullisen tallessa. Jos joka kolmas sairastuu syöpään niin onpa hienoa, että on tänne asti selvinnyt. Lapseni ovat aikuisia, mutta silti aina minun lapsiani joten heidän kauttaan olen tietysti haavoittuvainen elämäni loppuun asti.
Työelämässä aion vielä olla runsaan vuoden ja se on jo niin lyhyt aika, että on pakko ajatella mitä se pitää sisällään ja miten siihen voi vaikuttaa. Ehkä voin ruveta tekemään työni huolimattomasti tai suorastaan väärin, "unohdan" tehtäviä ja vetoan vanhuuteeni. Minkä ne minulle voivat? Palkka on mikä on ja työsuhdeturva sellainen, että voisin kaikessa rauhassa sekoilla viimeisen puoli vuotta. Minä olen aina ollut niin sairaan kiltti, kuuliainen ja velvollisuudentuntoinen, että voisi olla minulle ja työtovereilleni rikastuttava kokemus, jos päästäisin irti vähän luovaa hulluutta.
Mahdollisiksi eläkepäiviksi olen jo alkanut hahmotella vähän rennompaa linjaa. Hiukan houkuttaisi häiriköidä marketeissa, etuilla, esittää ihan kuuroa ja puhua kassalle vanhoista ja vielä vanhemmista markoista. Nuorisolle voisin puhua heidän omalla selkokielellään, käskeä niiden painua v***uun kyyläämästä, tämä tietysti keskellä päivää ja todistajien läsnä ollessa ettei tule lättyyn. Mutta en minä halua toisten vanhojen kanssa seurustella, niillä on usein tylsät jutut. Enkä ainakaan halua marketin aulassa pelata pajatsoa muiden eläkeläisten kanssa enkä muutenkaan hengailla siellä. Pitänee sittenkin ruveta tekemään kunnon suunnitelmat. Carpe diem!