Anneli Appelkvist asui saman tien varrella, samanlaisessa rintamamiestalossa kuin minä. Ehkä talo oli vähän uudempi, ainakin paljon valmiimpi kuin meidän talo, joka pitkään odotti laudoitusta ja sen jälkeen maalia. Anneli oli minua pari vuotta nuorempi ja oli seurana sellainen hätävara, jos muita ei ollut maisemissa. En käynyt koskaan hänen kotonaan, en tiedä mitään hänen vanhemmistaan - siis jotain eri kastia kuin me muut sen tien varrella - ja minulla on sellainen käsitys, että hän oli ainoa lapsi. Että minä ylipäätään muistan hänet johtuu siitä, että hänellä oli yksi poikkeava ominaisuus, jota en ole sen koommin tavannut kenelläkään. Hän himoitsi umpisuolaista ja väkevää. Hän pyyteli meillä käydessään saada juoda suolakurkkujen lientä tai vielä parempaa olisi ollut saada hörpätä liemet sillipurkista. Äitini kauhisteli ja yritti selittää hänelle ettei niitä sovi juoda, ovat epäterveellisiä, hän antaisi jotain muuta syötävää, mutta muu ei kelvannut. Hentoinen, kalpea Anneli ei ollut nälkäinen.
Kerran Anneli näki ikkunasta minut istumassa kalliolla kotitalonsa takana ja tuli seuraksi. Hän piteli kaksin käsin A-nelosta suurempaa näkkileipäplootua ja järsi sitä autuaana. Hän oli voidellut sen paksulti sinapilla ja nautiskeli silmät kiinni paheellista herkkuaan. Muistan yhä miten leppeä tuuli toi pistävän, puistattavan katkun hänen näkkäriltään. Minä opin sinapille vasta aikuisena, silliliemelle en koskaan. Olikohan hänellä jokin puutostauti? Mitä hänestä tuli? Jonkun selityksen sitä haluaisi vielä yli puolen vuosisadan takaa.
Kelpaisikohan minun sinappini Annelille? Resepti on vuodelta 1972 ja sitä tulee tehtyä joka vuosi. Pieni päivitys on käyttää siihen balsamiviinietikkaa tavallisen viinietikan asemesta. Ruoanlaittoon tarvitaan tietysti tavallista Dijon-sinappia ja kotitekoiselle vaihteluksi hunaja-dijonia. Mutta tässä on ytyä:
50 g Colmanin sinappijauhoa
1 dl sokeria
2 tl perunajauhoa
1 dl kuohukermaa
Ainekset kattilaan ja keitellään hiljakseen kunnes sakenee. Jäähdyttyä maustetaan tilkalla balsamiviinietikkaa ja ripauksella suolaa, ihan maun mukaan. Ja sitten purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa.
perjantaina, tammikuuta 16, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti