Runebergin päivä lähestyy enkä minä keksi sen viettämiseen muuta kuin nimikkotortut. Itse mies ei kiinnosta ja vielä vähemmän hänen tekstinsä. Koulun jälkeen en ole niihin vilkaissutkaan ja Johan Ludvigista on minulle syntynyt sellainen käsitys, että hän oli aika omahyväinen ja itsekeskeinen. Fredrikalla mahtoi olla lehmän hermot kun miestä sieti ja vielä passasi ja yritti sitten jossain välissä itsekin ehtiä jotain kirjoittaa. Ahkera nainen.Taidanpa poiketa seuraavalla Porvoon-reissulla uudestaan heidän museokotiinsa ja ostaa Fredrikan keittokirjan näköispainoksen ja torttumuotteja, sellaisia pohjattomia metallisylintereitä. Nyt olen käyttänyt isoja paperisia muffinsvuokia (muffins/i- muffin/i ???). Tämä ohje on vuosikymmenien kokeilujen jälkeen antanut tulokseksi maistuvimmat runebergit. Siinä on omaa tuotekehittelyä se, että laitan vadelmahilloa kahdesti: ennen paistamista teen sormella reiän ja laita siihen lusikallisen hilloa ja se imeytyy paistaessa tortun sisuksiin ja paistetun tortun päälle vielä lusikallinen heti uunistaottamisen jälkeen. Tomusokerikuorrutukseen lisään teelusikallisen voisulaa, jotta kuorrutus ei murene, ja toisen mantelilikööriä ihan vain maun vuoksi. Tuloksena on mehevä ja sopivan mantelinen torttu.
200 g voita ja
2 dl sokeria vaahdotetaan, lisätään
2 munaa ja vaahdotetaan vähän lisää. Ja sitten lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet:
2 dl vehnäjauhoja
2 dl korppujauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1-1½ dl mantelirouhetta. Minä laitan fifty-fifty mantelirouhetta ja -jauhetta
Tästä annoksesta saa 10-12 torttua, joita paistetaan 200-asteisessa uunissan. 15-18 minuuttia.
Päälle tulevan vadelmahillosilmän ympärille tomusokerikuorrutuksesta (onkohan se se kakkublogien pikeeri?) runsas kaulus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti